Tuli mieleen, että Pukkala harjoittaa määrämittahakkuuta, jolla ymmärtämättömien metsänomistajien metsät pilattiin 1800-luvun lopulla ja vielä 1900-luvun alussa.  Luulisi ammattilaisella olevan jonkinlaista tietoa metsien käsittelyn historiasta, ettei enää toistaisi aikaisemmin tehtyjä virheitä.

Kauhistuneina määrämittahakkuun jäljistä siirryttiin harsintaan, nykynimeltään jatkuvaan kasvatukseen, mutta eipä siitäkään ollut apua.  Metsien tilanne oli yhä lohduton.   Viisaita olivat ne 6 metsäalan vaikuttajaa, jotka antoivat sen harsintajulkilausuman silloin 1948.   Tietysti heillä oli runsaasti tietoa erilaisten metsänkäsittelytapojen vaikutuksista.  Kaikkia tapoja oli harjoitettu jo vuosikymmeniä, kuten mm. siteeraamani  Emil Vesterisen kirjoitus todistaa.  Ei siis siirtymisessä jaksolliseen kasvatukseen ollut kyse loikasta mihinkään tuntemattomaan, vaan johdonmukainen seuraus luonnosta tehdyistä havainnoista.

Ihmeellisen nopeasti tuo jaksollinen kasvatus tuli yleiseen käyttöön.  Sen seuraukset nähdään nyt.  Metsien kasvu on tuplaantunut, mihin hakkuutavan muutoksella on suurin vaikutus.  Metsät suorastaan pursuvat puuta.  Harsintajulkilausuma lienee Suomen taloushistorian merkittävin teko.  Lisääntynyt puunkasvu on mahdollistanut nykyisen  metsäteollisuutemme ja siihen läheisesti liittyvien konepaja- ja kemianteollisuuden kehittymisen maailman huipulle.

Entäs nyt?  Näyttää, että ollaan yllättävän laajasti siirtymässä ”vaihtoehtoisen totuuden” mukaiseen aikaan.  Kielletään rokotusten teho.  Ei uskota evoluutioteoriaan.  Metsien osalla ei tunnusteta niitä biologisia tosiasioita, joita esimerkiksi Emil Vesterinen jo yli 100 vuotta sitten kuvasi.  Yleisradiokin on mukana jakamassa ”vaihtoehtoisia totuuksia”.   Kyllä minua ihmetyttää.