Seuraan liittyminen on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä , mikäli ei omista vähintään 500ha :n yhtenäistä maa-aluetta.

Myönnettyjä lupia jää tälläkin hetkellä runsaasti käyttämättä , kun peuran metsästyksestä kiinnostuneita ei ole tarpeeksi. Joukkoon mahtuu uusia jäseniä uusin ajatuksin . Muutosta on turha haikailla puskista huutelemalla. Seuraan liittymällä saa yhden vaikutusmahdollisuuden lisää ,…tai oikeastaan kaksi.Voi sanoa mielipiteensä oikeassa ympäristössä ja pääsee puristamaan liipasinta sopivan tilaisuuden tullen.

Merkittävin asia , joka vaikuttaa siihen , että suurriistaa metsästetään seuruemuotoisesti , on toiminnan kiistaton tehokkuus. Toisaalta kuuluminen toimivaan ryhmään lisää sitoutumista siihen asiaan , jonka tiimoilta ryhmä on perustettu. Hirvi-/peurajahteja ei voi jättää yksittäisten ihmisten harrastuneisuuden tain tilapäisen innostuksen varaan .

Vapaa peuran metsästysoikeus maanomistajalle tarkoittaa vapautta vain hänen omalla maallaan , ei muualla. Valitettavasti jahtitapahtuma ei aina pysy ko henkilön omistamalla alueella  , vaan jatkuu joskus kauaskin vieraille tiluksille. Kokeneillekin sattuu huonoja päiviä , jolloin tappavaksi tarkoitettu laukaus aiheuttaakin saaliille vain ”kipeän vatsan” ja eläimen tuskainen eteneminen jatkuu useita kilometrejä pois tapahtumapaikalta. Sillä kohtaa yksinään metsästävä on pahassa pulassa . Väitän , että tälläkin palstalla innokkaimmin pyynnin vapauttamista vaativat henkilöt eivät omaa riittävää taitoa edes ampua kuolettavaa laukausta , saati selvitellä ikäviä haavoittamistilanteita . Oman kokemuseni mukaan juuri valkohätäpeurajahdeissa syntyy suhteellisen usein tilanteita , jotka vaativat jatkotoimia..valitettavasti. Isommalla porukalla tilanteet on helpompi selvittää ja mahdolliset epäonnistumiset saadaan korjattua nopeasti.

Luotan siihen , että päättäjät ymmärtävät tilanteen ja sallivat suurriistan metsästämisen ainoastaan seurueille. Seurueen sisällä osaaville ja tasapainoisille jäsenille voidaan antaa mahdollisuus metsästää valkohäntäpeuroja jopa omalta rappuseltaan käsin .  Ilman maanomistajan lupaa ei asumusten läheisyydessä paukutella (150m ja alle).

Jesse on kehuskellut useasti ampumataidollaan. Tähän voin todeta erään ampumavalmentajan sanoin :” Vasta sitten voi olla kohtalaisen varma osumisesta , kun ampuu vuodessa oman painonsa verran luoteja tauluun”

Haulikosta ja ”jonkinlaisista panoksista” peurametsällä sen verran , että tiedän tapauksen , jossa haulikolla ammuttu peura eteni useita kilometrejä ampumapaikalta ja löytyi vasta seuraavana päivänä toisesta pitäjästä vammoihinsa nääntyneenä . Ei siis ole jokamiehen hommia peurajahti haulikollakaan. Nämä tapahtumat tulevat lisääntymään , jos kelle tahaansa annetaan vapaa metsästysoikeus. Sen myötä palataan varmasti entiseen ja sääntöjä kiristetään varmuuden vuoksi nykyistäkin tiukemmiksi.