”Hirven ampuminen on ylivoimaisesti helpoin riistalaukaus. Suurin maali ja ammutaan yleensä seisovaan alle 100m etäisyydeltä ja vielä tukea käyttäen. Onnistuisi lähes kaikilta ilman mitään harjoittelua.”

MJO ei ole tainnut olla ottamassa vastaan hirvenammuntakokeita. Valitettavasti suorittajien joukkoon mahtuu henkilöitä , jotka joutuvat pinnistelemään tähän helppoonkin kokeeseen ihan toden teolla. Joillakin ei ”kasetti ” kestä , toisilla yllättävät tekniset ongelmat. Kohdistamaton ase ja mandolinninsoittajan horkka  on syynä useimpiin hylättyihin suorituksiin. Jotkut ampuvat ihan koko rahalla (100€  a´20 €/kierros ) ilman onnistunutta suoritusta.

Vaikka minä ja MJO kykenemme ampuman hyväksytysti karhukoken pystyasennosta ilman tukea , se ei tarkoita , että kaikki  onnistuvat edes helpossa hirvikokeessa. Huteja ammutaan ihan yleisesti. Jos/kun tämä huono laukaus ammutaan metsässä , on kyseessä vakavampi asia.

Keskustelu vaatimuksista osumatarkkuuden suhteen koski viimeisissä kommenteissani valkohäntäpeuraa . Kyseessä on  huomattavasti hirveä vaativampi kohde. Haastetta lisää sekin , että metsästetään usein yksilöä laumasta , jolloin mahdollisen paikkolaukauksen ampuminen juuri oikeaan otukseen  on erityisen haasteellista . Hirvijahdissakin moni kokenutkin kaveri on todennut ammuttuaan kaksoisvasoista toista , että ei sekunnin kuluttua tiennyt kumpaa oli ampunut. Sellaisiakin tilanteita on tullut kohdalle , jossa ampuja väitti ampuneesa vasaa , mutta kanervikossa rojottikin hengettömänä  200 -kiloinen naaras(=emä) . Tarinoita ammutuista ”hyvin kehittyneistä vasoista” (sarvissa lukuisia piikkejä) kuulee tämän tästä.

Näitä taustoja vasten yksikseen metsästely on hyvin arveluttavaa eikä sovi aloittelijalle alkuunkaan. Muutaman vuoden harjoittelujakso kokeneempien seurassa tarvitaan aina.