Kyllä minäkin koen olevani ahkera hirvenpyytäjä sielultani, mutten sitä näillä palstoilla ole kehdannut kuuluttaa erityisemmin. Keskustelut kun tahtovat olla semmosia lasten lumisota-tasoa. Vallin takana ollaan ja pysytään, mitänyt joskus posautetaan lumiryöppy ”vastapuolen” (eli metsästävän metsänomistajakollegan) niskaan ja taas oleskellaan. Eli yhen kerran asiasta mainitsen ja sitten lueskelen huvikseni toisten aivopieruja. Hirvenmetsästäjistähän on enemmistö maaomistajia jo sen vuoksi, että pääosin seuraan liitymisen ehtona on paikallinen maanomistus. Ainakin meidän seurassa.

Hirven anatomiasta olen lahtivajalla huomioinut seuraavaa:

Pitkäjalkainen( mahtaapa kävellä vuoden aikana sinne, missä on paras ruokamaa.)

Iso vatsaontelo (Tarvinnee paljon ravintoa)

Pää korkealla (yltää latvukset katkoa)

Ei niitä voi hävittää niin vähiin, ettei ne talvisaikaan laumaudu ja syö jonkun kohdalleen osuvan taimikon. Tämä on todettava tosiasiaksi.

Omakohtasesti minun metsäni tuhot oavat rahallisesti arvotettuna:

1. myrsky

2. tykky

3.myyrä

4.heinät ja vatut.

5. hirvet ehken satoja taimia. Mutta tämä on tullut perittyä lihana jo moneen kertaan. Tänävuonna heltiää pyyntilupa 390hehtaarilla, eli ylivuotisen teuraspainon ollessa 130kg saa yhden hirvilihakilon 3hehtaarin maaomistuksella. syömäkorkusta taimikkoa minulla on tälläkin hetkellä semmosen 15ha.