Sellainen ajatus tullut usein mieleen sijoittamisesta puhuttaessa, että mitä varten sijoitetaan? Itsekkin sijoitan.

Tulevaisuutta-, pahanpäivänvaraa-, lisä eläkettä varten? Täälläkin on monen ikäisiä sijoittajia, pääosin kaikki hakee tuottoa. Miksei ole yhtään joka on arvioinut kertyneen tuoton riittävän ja syö vain niitä nyt hiljalleen pois kuten joskus aikanaan aloittaessa oli suunnitellut.

Tahtoo olla ainakin minulla, että kun asetettu tavoite on lähellä toteutua niin se ei riitäkkään vaan tavoitetta täytyy nostaa. Ahneudeksikkin joku voi sanoa sitä.

Jospa osaisi joskus jokainen ajatella, että nyt on se hetki jolloin alan omiani käyttelemään pois. Perikunnalle jäisi vain rahat peijaisiin ja hautakiveen?