Piiperö ei hakkaamattomaan metsään mene. Piipero tepastelee metsäkoneen jälkiä pitkin, koska sitä on helppo kulkea – ja hän kauhistelee, kuinka sammal on tuhoutunut raiteiden kohdalla. Jos ei ala haakkuualuetta näkymään viiden minuutin tepastelun jälkeen, hän palaa takaisin toista raidetta pitkin.

Kun aukko näkyy parinsadan tepastelun jälkeen, hän alkaa kauhistelemaan kuinka on monimuotoisuus tuhottu ja jäljellä on vain raiskattu aue, johon on tykitty taimet laikkuihin ”Ikinä ei enää siihen tule samanlaista ikimetsää”. Sen koommin häntä ei sillä paikalla näy, ei silloin, ku siinä on muutaman metin korkuinen taimikko, eikä edes siloin, kun metsuri on sen harventanut oikein nätiksi.