”Olisiko hyvä keskittyä Lounais-Suomen kärjistyneeseen hirvieläinongelmaan?”

Kernaasti! Pienten alueiden ongelmia ei ole syytä yleistää koko maata koskeviksi . Keskitytään hoitamaan haasteet siellä , missä niitä mahdollisesti on .

Noita hirvitilastoja katsellessani  huomasin , että korkeimman tavoitetiheyden alueilla (VS1 ja VS2) ei ole päästy metsästyksen osalta edes alueellisen riistaneuvoston asettamiin tavoitteisiin .

Itse monimuotoisuuteen kommentoin , että jos sertifikaattien suosituksia noudatetaan , monimuotoisuus toteutuu . Ei suomalaisen metsämaiseman tarvitse kokonaisuudessaan olla pusikoiden vallassa . Toisaalta sertifikaatin harvoin menettää , vaikka metsät/ taimikot olisivat hoitamattomia . Sieltä monimuotoisuutta riittää muillekin jakaa . Naapuri voi aivan huoletta pitää metsäsä putipuhtaana kasvua haittavasta puuaineksesta hoitamattoman metsätilan vieressä. Riistapuskia ei tarvita joka hehtaarilla . Ne kannattaa sijoittaa paikkoihin , joissa niistä on eniten hyötyä eli kosteikoille ja kivikoihin , joden puunkorjuu on haasteellista tai mahdotonta. Kukaan ei tästä kärsi.

Muutamia kriittisiä kommentteja on näkynyt juurikäävän suosimisesta ja viitattu tässä hirvieläimiin. Mukamas lehtipuuta ei voi kasvattaa. Näkyy kasvavan parhaimmillaan kymmeniä tuhansia hehtaarilla hoitamattomissa taimikoissa. Juurikäävän uhkaa ei tunnisteta sitävastoin kaksivaiheisessa kasvtuksessa , jossa aluskasvoskuusten kunto on vähintäänkin epävarmalla pohjalla . Edistäjäksi juurikäävän leviämiselle ei koeta myöskään männiköihin itsetään kehittynyttä/jäänyttä kuusialuskasvosta , vaikka riski nimenomaan siellä on ilmeinen. Toiset tämän uhkan tunnistavat ja hävittävät kuusialuskasvoksen pois totaalisesti . Samaiset toimijat pitävät lehtipuun asemassa , joka sille kuuluu . Sitä tule olla vähintään 10% runkoluvusta  , mutta ei 99:ää prosenttia , kuten hoitamattomissa taimikossa näyttää yleisesti olevan. (raivausammattilaisten kommenteista päätellen  metsälehdessä n:o 3/2019)