Ei mitään hajua, ehkä tyttäreni tai mahdolliset lapsenlapseni on laittaneet papparaisen metsät lihoiksi maapohjineen. Kiva toki ois jos ne ois yhä tuolloin suvussa ja aktiivisessa käytössä sekä hyvässä hoidossa. Mutta minähän en sitä päätä. Viime vuosina uudistamani kymmenet hehtaarit on toivottavasti hakattu taas uudelleen aukeiksi kunnon tukkimetsinä. Niin niitä ainakin aion hoitaa tulevina vuosina.