Ilmoitetut ja siten korvattaviksi tulleet vahingot eivät anna todellista kuvaa hirvivahinkojen laajuudesta ja merkityksestä puuntuotannolle tai hiilinieluille. Hirvivahinkokorvausta voi saada vain yksityinen metsänomistaja ja yhteismetsä. Moni metsänomistaja ei edes tiedä taimikkonsa hirvivahingoista, saati että vaivautuu niistä ilmoittelemaan. Lisäksi vahinkoarvion maksullisuus ja korvauskynnyksen olemassa olo ehkäisevät tehokkaasti vahingoista ilmoittamista.

Liian tiheänä pidetyn hirvikannan ohjaava vaikutus puulajivalintaan ja siten metsien jatkuva kuusettuminen, sekä kuusen joutuminen sille soveltumattomiin kohteisiin, on paljon haitallisempaa. Hiilinielun parantamiseksi aiotut miljoonien tainten istutukset eivät vastaisi pelkkää hirvituhouhkaa saati hirvien aiheuttamaa taimikkovahinkoa kuin nimeksi.