Vikisee myyriensä kanssa, kirjoittaa, (tapansa mukaan puuta/heinää ja puolitotuuksia.) : ”Metsäpeura tapettiin meillä aikoinaan sukupuuttoon, mutta palasi sitten venäjältä susien mukana.”

Totta on ainoastaan että peura metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun alussa.

Sotien jälkeen ensimmäiset peurat tekivät tunnustelumatkojaan Suomen puolelle. Rajanpinnassa ei eletty kovin leveää elämää joten ne lienee joutuneet pataan.

1950-1960 lukujen taitteessa rajamiehet alkoivat tehdä enemmänkin havaintoja kesälaitumille tulleista peuroista. Ensimmäiset vasomiset todettiin 60-luvulla rajanpinnassa.

Tuona aikana susi oli hyvin harvinainen otus noilla main. Koki täysrauhoituksen tavattaessa lainsuojattomana. Karhukanta oli hyvin pientä.

Metsäpeuran kultainen vuosikymmen oli 90-luku. Enemmälti susia alkoi tulla rajan yli vasta 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa. 90- luvun alussa vapaa karhun metsästys loppui Kainuussa, karhukanta alkoi kasvaa, samaten susikanta. Siitä alkoi metsäpeuran alamäki.

Vielä 90-luvulla Lentualla näki kevättalvisin parhaimmilla puolitoista satapäisiä peuratokkia, valitettavasti ei enää.

Tuon harhaan hutkijan logiikalla metsäpeurakannan pitäisi olla nyt kymmenkertainen, koska susi on niin hyvä kannan siivittäjä.

Terveisin nm.”Jotain ehkä tietäisin, sillä olinhan siellä minäkin.”