Rankkaa jatkuvaa kasvatusta se tosiaan oli sodan jälkeen Lapin metsissä.

Kun tie Utsjoelle asti valmistui tuli ajeltua (kyydissä) sitä suht. tuoreeltaan. Molemmin puolin tietä makaili oksillaan (karsimattomina) harmaita mäntyjen latvuksia. VAPO oli käynyt hakemassa liipit pois ja pinotavaramitta oksineen oli jätetty metsään.

Myöhemmin (-70 -luvulla) niistä kyllä keiteltiin sellua.