Olemme Saksan ja Ruotsin tiellä; sorkkaelikoiden määrä karkaa käsistä holtittomuuksiin. Hirven pyynnissä voi säilyä joku tolkku, mutta vh-peura, kauris ja villisika lisääntyvät holtittomasti. Saksassa ammuttiin viime metsästyskaudella 820 000 villisikaa, lihan hinta on  pudonnut monin paikoin 50 c:iin/kg. Maanomistaja voi yrittää pitää yllä pyyntipaineita sorkkariistaan kieltämällä maillaan ja vesillään vähien vesilintujen pyynnin, pimeässä putoaa uhanalaisia lajejakin,  kanalintujen pyyntikielto päälle myös, samoin metsäjäniksen. Eihän pienriistasaalis paljoa vaikuta pakastimen sisältöihin, mutta olisihan aikaa pikkuelikoiden pyynniltä sorkkariistan teurastuksiin. Tragikoomista on minusta metsästykseen liitetty mantra ”ekologisesti kestävää, eettistä metsästystä, joka tuottaa hiilivapaata lähiruokaa ihmisille”, tähän tyyliin kärnästellään esimerkiksi hirvijahtia, jossa yhden seurueen jäsenet ajavat viikonloppuna yhteensä tuhansia kilometrejä autoilla. Huomattavaa on, että pulmat ovat tulosta MMM:n johtaman kestävän metsästyksen ja kannanhallinnan tulosta.