Oikealla kohteella lannoitus on lähtökohtaisesti kannattavaa. Riippuu tietenkin myös tulevaisuuden puunhinnasta, jota kukaan ei tiedä. Lannoitteet ovat myös syklisiä maailmanmarkkinahyödykkeitä, joskaan en osaa sanoa ulottuuko heilunta kuinka voimakkaana suomalaisiin kuluttajahintoihin.

Käsin lannoittamista on tullut harrastettua mönkijän avulla. Tein itse mönkijään laatikot eteen ja taakse. Etulaatikkoon olisiko mennyt 30-50 kg ja taakse 50-75kg. Ajoin aina mönkijää x metriä eteenpäin ja kahteen mieheen viskeltiin lannoitetta täsmäkylvönä. Jokainen lannoiterae meni puiden tyveen. Tässä on varottava lannoittamasta liikaa polttovioitusriskin takia. Lannoitteita on erilaisia liukenemisnopeuden mukaan. Eri ravinteet myös liukenevat eri nopeudella. Eri ravinteet myös sitoutuvat maahan eri asteisesti. Fosfori esimerkiksi sitoutuu maahan tehokkaasti ja liikkuu maassa huonosti. Se on saatava lähelle puun juuria. Eri maalajeilla on erilaiset luontaiset ravinnevarat ja ravinteiden sitoutumisominaisuudet. Savimaissa ravinteiden pidättymispaikkoja runsaasti. Turvemaissa ja karkeissa kivennäismaalajeissa
pidättymispaikkoja ei juuri ole. Maan happamuus vaikuttaa myös ravinteiden liukenemiseen. Nämä kaikki vaikuttavat lannoittamisen mielekkyyteen sekä oman uskomukseni mukaan siihen, miten lannoittaminen kannattaa tehdä.

Hyvin ovat omat lannoituskohteet kasvaneet. Ei toki ole vertailukohtaa, miten olisivat kasvaneet ilman. Ainakin on ollut erittäin mukava liikkua toukokuisessa metsässä aurinkoisena päivänä kun ei ole itikat, paarmat tai hirvikärpäset vielä kiusaamassa.