Aloittajalle sen verran, että ukkoja ei ole tarvinnut omakohtaisesti juntata, mutta puutavaraa on eroteltu joessa eri yhtiöiden omiin sumavarastoihin, näitä eroteltuja puita on sitten nipattu (niputettu) käsin ja koneella, nipuista on valmistettu (jötkätty) tarakoita, joita sitten hinattiin meren kautta sahoille.

Käsin nippaaminen aloitettiin eräänlaisella hirsilautalla, jossa oli kaksi pyöreää teräskehikkoa. Näille alettiin sitten pokaralla kiskomaan pölliä (kuitua) kehikkojen sisään. Kehikkojen pikkuhiljaa täyttyessa hirsi lautta vajosi aina vaan alemmaksi mahdollistaen hyvin kehikkojen yläosienkin täytön. Valmiit niput sidottiin.

Koneella niputus suoritettiin siten, että ensin täytettiin keksipelillä myötä virtaa hyödyntäen laveri ( aidattu kaukalo vedessä n. 6 m x 30 m), johon puutavara tuli kahteen täysinäiseen riviin koko matkalle. Kaukalon kiinteässä päässä oli vahvat kaarevat teräkset, joita vasten pöllit runtattiin kasaan koneella, jonka etuosassa oli vastaavat vahvat kaarevat teräkset. Pyöreiksi nipuksi runtatut pöllit sidottiin teräslangoilla ja uitettiin puomeilla ympäröityyn tarakkaan.

Oma kesämökkini on juuri sillä kohdalla jokisuulla, jossa nippasin nuorena miehenä useampana kesänä. Pöllien ja tukkien kanssa olen vielä tekemisissä siten, että nostan melkeinpä joka kesä niitä pohjasta polttopuuksi. Hukkupuiden runsas määrä oli yksi osatekijä miksi uitot lopetettiin. Väitettiin erityisesti lannoitettujen puiden vajoavan herkästi kesän aikana pohjaan.

Uitto muuten lopetettiin Iijoella vasta 1988.