Juna on jo mennyt eikä sorkkaelikoiden riesaa poista enää kuin jokin tauti – paha vain jos se tarttuu ihmiseenkin…

Inhoan termiä ”suunnitelmallinen kannanhoito”, sillä ajetaan vähä vähältä ahdinkoon ruuan ja puun tuottajia ihan eteläisen Ruotsin malliin. Sieltä oli tuoreessa Land -lehdessä karmeat laskelmat, mitä maksaa teillä, pelloilla ja metsissä sorkkariistan kasvatus.

Kuusipeuran saalis 2 -kertaistui vuodesta 2010 vuoteen 2018 noin 50000 elikkoon vuodessa, saksan hirven samoin, yli 11000 elikkoon vuodessa. 7 kymmenestä maanviljelijästä kärsii villisiasta, kanta kasvaa vaikka esim. vuonna 2018 ammuttiin 112352 sikaa ja auto tappoi yli 7000.

LRF on kartoittanut, mitä sorkkariista tulee maksamaan kärsijöille ja vaatii uutta metsästyslakia. Oleva laki maksattaa n. 700 euron sakot seurueelle, joka kaataa vahingossa yhden hirven enemmän kuin on lupia.  Mutta jos kuusipeurojen määrä ylittää monin kerroin laidunten kantokyvyn, ei tapahdu mitään.

Dronen käyttöä vaaditaan sallittavaksi esim.villisikojen etsinnässä, mutta löydetty sika on kovin kaukana pakasteesta.