Sen verran on vielä sanottava, että hommaan ryhtyminen alkoi tuntua suorastaan pakolliselta, kun sai kuulla niin paljon epäleviä ja vähätteleviä kommentteja; ”hankintahakuu ei kannata, sillä ei hanki, moto hoitaisi nopeammin ja paremmin, ei onnistu kokemattomalta, eikä varsinkaan ajo onnistu mönkijällä..” En minä nyt tähän mitään selkään taputtelua tarvinnut, mutta ihmetytti kyllä vähän tuttujen ja vähän tuntemattomienkin tarve lytätä koko projekti jo ennakolta.

Sitten kun sen kuitenkin sai tehtyä ja omasta mielestä vieläpä ihan kunnialla, niin puut oli vääriä, kasa oli huono, väärään paikkaan kasattu, huonosti hakattu, liian tiheään jäi.. Puukauppa noin muutenkin tuntuu olevan koko kylän yhteinen asia. Harvempi menee suoraan kyselemään toisilta, että paljonko sitä paalua löytyy sieltä pankkitililtä. Puukaupan yhteydessä tätä häveliäisyyttä ei ollut havaittavissa, kollektiivinen kiinnostus puumäärän ja saadun rahan määrään oli suorastaan hämmentävää.

Kertoneeko sitten jotain kysyjien omasta itsetunnosta tämä pätemisen tarve, tiedä häntä. Eipä se minua hetkauta, ensi syksynä sitten enemmän..