Mielestäni tämä aloite on hyvin ongelmallinen, ja erityisen ihmeellisiä on ollut twitterissä jotkut argumentit tämän puolesta.

Minä tykkään maalaismaisemasta. Istun patiolla tuolissa ja katselen kun naapuri kyntää kymmenen metrin päässä. Siemailen erikoisoluita ja nautin siitä miten viljapelto heiluu elokuun tuulessa. Mutta jos viljelijä päättäisi lopettaa maanviljelyn ja metsittäisi peltonsa, niin ei minun mielipahani ja harmistukseni voi olla peruste kieltää pellon metsitystä, ei vaikka se voisi hankaloittaa mun mökin myymistä. Samalla tavalla ei voi argumentoida, että mökin jälleenmyynnin vaikeutuminen olisi peruste estää avohakkuu.

Metsänkäyttöä rajoitetaan monin tavoin ja monilla hyvillä perusteilla, on kymppikohteita ja ties mitä. Näille rajoituksille on kuitenkin objektiiviset perusteet. Nyt jos aletaan yksittäisten ihmisten maisemamieltymysten mukaan rajoittamaan toimia, mennään hommassa ihan uudelle levelille. Minusta tässä on hyvin vahva nimbyilyn maku. Verrataanpa näitä kahta argumenttia: ”en halua vammaisten palvelutaloa minun kortteliini, koska asuntojen hinta voi laskea” ja ”Tonttini lähimetsää ei saa hakata, koska mökin jälleenmyynti voi vaikeutua”. Minusta tuossa on sama pohjavire.

Ymmärrän erittäin hyvin ketutuksen, mikä hakkuista voi tulla, mun pieni tilus rajoittuu metsärajojen osalta melkein pelkkään avohakkuuseen. Haluaisin enemmän jatkuvaa kasvatusta, liito-oravia ja kaikkia pörröisiä hyviä asioita. Minun intressini halailla naapurin puita ja nauttia tietynlaisesta maisemasta on kuitenkin alisteinen naapurin intressille hankkia toimeentulonsa.