Ihmettelen aina sitä, miksi metsälajien mahdollisesta katoamista ollaan huolissaan. Eiväthän ne voi kadota mihinkään. Kuten jokainen näkökykyinen voi havaita, niin metsää meillä on kaikkialla.
Aikanaan ihmisten toimesta syntyneiden ketojen ja ahojen lajistojen tilanne on toinen. Nehän metsittyvät vähitellen ja niiden lajit häviävät ellei uusia vastaavia biotyyppejä synny. Uudistushakkuualueet tarjoavat luonnollisestikin parhaan korvaavan vaihtoehdon. Niitä teettämällä olen luullakseni auttanut lukuisia avoimien maastojen lajeja. Yleensä olen pyrkinyt siihen, että aukkoa laajennetaan n 4-5 vuoden välein. Näin aukko saattaa säilyä vuosikymmeniä vain vähitellen paikkaansa vaihtaen. Monimuotoisuutta ylläpitävää. Eikö totta. Eikö tällaista pitäisi kehua moittimisen sijaan?