Kannattaa tunteen palon keskellä miettiä tuota viestintää. Firma avautui tarkasti harkiten tässä kohtaa, mutta kannatta miettiä mitä jätettiin kertomatta.

Tyly tosiasia on, että sanomalehtipaperin kysyntä vähenee. Sitä ei haluttu korostaa, että lakkauttamalla yksi laitos, parannetaan joidenkin muiden toimintaedellytyksiä, mutta ulkomailla. Kun irtisanominen on yhtiölle Suomessa halvinta, se tehdään täällä. Tuo on täysin loogista globaalille toimijalle. Jos kyseessä olisi ollut yhden tehtaan putka, niin koneita olisi ajettu niin pitkään kuin toiminta olisi ollut voitollista. Nythän ei näin tehty.

Toisaalta ei viestinnässä turhaan korostettu sitäkään, että alueellisesti puun kysyntä on Keski-Suomessa noussut Äänekosken startattua. Eivät yhtiöt halua nostaa kuitupuun hintaa, vaan lakkautetaan tuotantoa vanhemmasta päästä. Näin siis käy kaikkien uusien selluinvestointien jälkimainingeissa.  Yksi tehdas pois ja kuidun hintapaine pysyy matalampana.

Kolmantena tuo oli aika suora viesti / kosto paperiliitolle hävityn työehtosopimuskierroksen jälkeen. Aika odotettu reaktio. Ja on siinä varmasti poliittista kannanottoakin, mikä jokaiselle sallittakoon.

Muutakin sivuseurausta tämä vielä aiheuttaa. Kuusta on istutettu pää märkänä vuosikymmenet. Tuo perustui hirvien lisäksi ajatteluun, että mekaanininen massa on se juttu. Onko enää? Jokaisen kannattaisi tuota uudistusketjua miettiä, suunnitelmaa pitäisi maanomistajankin ymmärtää muuttaa.

Paljon korostetun kiertotalouden näkökulmasta tämä tietysti on tappio. Tuolla taisi mennä siistauslaitoskin. Jos sitä ei jonnekin muualle pystytetä, niin mihin menee suomalainen keräyspaperi jatkossa. Ehkä siinä on paikka jollekin muulle toimijalle.