Kyllä oltaisiin Neuvostoliitossa kateellisia siitä kuinka hyvin suunnitelmatalous ja siihen liittyvä valvonta on saatu integroitua sisään kansantalouteen. Vodka virtaisi ja ripaskaa tanssittaisiin. Sen ymmärrän, että metsäteollisuus haikailee halvan raaka-aineen perään, mutta tämä on outoa, että sitä lobbaavat myös metsänomistajat.

Tunnen muutaman, joilla on Lapissa laajasti metsää. He eivät kovin tyytyväisiä ole siihen, että saako puuta myytyä ja mihin hintaan. Ei ole auttanut, että uudistamisvelvoitteita on noudatettu ja muutenkin metsänhoitoon panostettu. Samaan mäntyyn on hakattava päätä jatkossakin ja toivottava, että kyllä se metsäteollisuus investoi sinnekin?

Täällä siis ollaan huolissaan siitä, että jos uudistamisia jätetään tekemättä, tai ne viivästyvät tai että siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, johtaa se siihen, että metsäteollisuus pakkaa tavaransa ja häipyvät. Taannoin kuin hallitusneuvotteluja käytiin ja siellä väännettiin mm. metsänkäyttömahdollisuuksista, huhu kertoo, että metsäteollisuus olisi käynyt pikemmin kertomassa sitä totuutta, että tuotantoa ollaan ajamassa alas. Viime ajat ovat sen konkretisoineet.

Jos annetaan markkinatalouden toimia ja jos ylipäänsä Suomen kilpailukykyyn satsataan yli hallituskausien, luo se investointeja. Niin metsäteollisuuteen että alkutuotantoon. Ei pakottamisella ja valvonnalla ole markkinataloudessa tilaa.