Ilmaston lämpenemisestä johtuen pitäisi kaikin keinoin välttää kuuselle uudistamista, sillä kuusi on kaikkein alttein hyönteisten, juurikäävän, metsäpalon ja tuulen aiheuttamille metsätuhoille tulevaisuudessa. Kuusen käyttöä puoltaa yksin sen mänyä ja koivua vähäisempi alttius taimikkovaiheen hirvituhoille.

Myöhemmin varttuneet kuusikot voivat kuitenkin mäntyä ja koivua useammin altistua tyviosaltaan hirvien vikuutuksille. Nämä tulisi huomioida taimilajia suunniteltaessa, mutta se on vaikeaa. Hyvin usein istutuksenkin kustannus taimineen on liian tiheänä pidetyn hirvikannan, eli metsästäjien aikaan saamaa.

Nykyisin yleensä istuttamista varten juodutaan muokkaamaan maata ns. kääntömätästyksenä, koska näin taimien kasvu on jatkossa hyvä, eikä perkaustarvetta kehity kohtuuttomasti. Kuitenkin vain harvoille aloille uskaltaa hirvikannan vuoksi istuttaa jalostettuja männyn tai rauduskoivun taimia, vaikka niin pitäisi kaiken järjen mukaan tehdä.

Kaapimisella toteutetun laikutuksen avulla olisi mahdollista saada alueelle ilmainen luontainen rauduskoivikko tai männikkö. Kylvö muommausjälkeen olisi toinen vaihtoehto.  Silti puulajin valinta on hirvituhouhkan vuoksi vaikeaa, koska koivu kehittyisi kohta etukasvuiseksi.

Jos sahaa koivut kaikki pois, voi hirvi syödä tai vaurioittaa männyn taimikon. Siksi joudutaan odottamaan lopullista perkausta kunnes koivu on 5-6 metristä eli ohittanut hirvituhoille alttiin koon. Siinä ehtii hirvi tuhota männyn taimistoa ja joskus koivutkin. Ehkä myöhemmin joudutaan täydentämään varjostusta sietävillä kuusen taimilla.  Tässäkin tapauksessa taimikon hoitotyö ja mahdollinen kuusen täydennys on hirvitiheydestä johtuvaa turhaa työtä.

Kuusta joudutaan nykyisin istuttamaan aivan turhaan metsästäjien pelkän harrastuksen vuoksi. Näitä ei hirvivahinkoina ole korvannut mikään taho, vähiten hirvivahinkojen korvausjärjestelmä.