Se on kuule arto niin kuin kirjoitin, että se työ ei ole sen arvoista, että hajottaa paikkansa ennen kuin on 50v. Urakalla tai muutenkaan. Arvostuksen puutteesta puhumattakaan. Opintovapaata ajattelin, jos pääsen haluamaani koulutukseen. Siinä aikaa miettiä kanssa.

Olen tarpeeksi *nuori* kouluttautumaan uuteen mutta A. Jalkanen: puutarha; ei ikinä! Sen verran on tuttuja puutarha- ja taimitaha-alalla ollut ja on nykyäänkin.  Olenhan ollut työssä itsekin myös kauppapuutarhassa. Siellähän on ihan sama tilanne: Kausityö kuumimpaan aikaan, talvet lomautettuna jne.. ulkoilma- tai kasvihuone, täys helve**i kuumaan aikaan,  sekä ulkolainen työvoima sielläkin nakertaa palkkoja. Että on sekin nähty. Itse asiassa puutarhalla saattaa olla vielä pidempi lomautusjakso kuin metsäalalla.

Ihan muuta mielessä, jos ja kun pääsisin opiskelemaan. Liittyy kyllä jopa luonnonvara-alaan mutta ei metsätyöhön todellakaan. Insinööriksi ei tod., että jos metsäalalta lähden, ei kiinnosta se pätkän vertaa. Jo on koettu 20 vuodessa koulutuksineen, mihin se on Suomessa mennyt.  Hohto on mennyt siitä muutenkin.

Eläkelaskurin mukaan 68 vuotiaaksi pitäis töitä tehdä ja ehdotti 70 vuotiaaksi, jopa.. hohhoijaa. Sesonkitöinä voisi tehdä vaikka istutuksia ja muina aikoina sitten ihan jotain muuta.. katsellaan nyt.

Jatkoa seuraa syksyllä tai ensi vuonna. Ei sitä ny raamit kaulassa olla lähdössä mutta pikkuhiljaa jäähdytellen ja tulevaisuudessa haluan itselläni olevan muutakin kuin hajonneet polvet, selkä , olkapää tms.  mitä nyt katselee metsätöistä eläköityviä ihmisiä. Ei sillä, ettenkö kykenisi tällä hetkellä tekemään mutta arvostan kehoani varmasti  myös joten toivon sen olevan viiskuuskymppisenäkin juoksukunnossa ilman fyysisen työn aiheuttamia pysyviä vaivoja.