Hirvituhon luokittelu luonnontuhoksi ei ole järkisyillä perusteltavissa. Esim. metsätaimikon hirvituholle ei metsänomistajan välttämättä tarvitse tehdä mitään. Alueen saa jättää vaikka hoitamattomana luonnontilaan.

Jos metsänomistaja nimenomaan haluaa hirvituhoalueen esim. täydentää riittävän puuston aikaansaamiseksi, on hirvituhoalueesta tehtävä vahinkoilmoitus. Metsänomistajan on silloin puntaroitava mielessään taimikkotuhon arvioimisesta hänelle koituvia kustannuksia. Hänen on kierrettävä arvioimassa kaikki metsänsä nuoret taimikot oman taitonsa mukaan. Toinen kierros myöhemmin jos vahinkoilmoitus on tullut tehtyä. Kuitenkin ilmoitus voidaan jollain syyllä katsoa aiheettomaksi. Silloin tulee hirvivahingon arvioinnista lasku metsänomistajalle. Tällainen vuotuinen tyhjältä tuntuva ramppaaminen taimikoiden hirvituhojen perässä on jo pitkään tympäissyt metsänomistajia.

Yleisimmin tuhoala on vuosittain pieni ja monessa taimikossa. Hirvituho kuitenkin jatkuu vuodesta toiseen hivuttamalla. Siksi vahinkoilmoitusten ja VMI:n keräämät hirvituhotiedot poikkeavat toisistaan. Hirvimiehet pitävät harvoista vuotuisista vahinkoilmoituksista kertyviä vahinkomääriä oikeimpina, vaikka ne kattavat vain yksityismetsänomistajien ilmoittamia ja siten arvioiduksi tulleita vahinkoja. Uutisoinnissa niitä pidetään kuitenkin kattavina. Silloin lehdistökin olisi mukana hyvä veli järjestössä.