Ei tainut tulla tästäkään sodasta lyhyttä paraatimarssia, vaikka kansalle se ”erikoisoperaationa” tarjoiltiin. Nyt nähdyn perusteella on vaikea uskoa, että ukrainalaiset alistuisivat noin vain jonkun nukkehallinnon alle. Todellisesta tulitauosta ja kestävästä rauhasta on vaikea sopia niin kauan, kun Putin on samanlaisen sotapsykoosin vallassa, kuin televsiopuheissaan on ollut.

Sodan jatkuminen vahvistanee sotaa vastustavaa kansalaismielipidettä Venäjälläkin, kun tietoa tapahtumista leviää kansan keskusteen muualtakin, kuin valtaa pitävien tuuteista.

Taloudelliset pakotteet iskevat tietysti koko kansaan ja nehän tietysti markkinoidaan Naton aggressiona venäläisiä kohtaan. Mutta saattaa olla, että jossain vaiheessa, kun pakotteet alkavat vaikuttaa hallinnon lähipiirin omaan elämään ja varallisuuteen, aletaan käytävillä kuiskailemaan, että josko tälle leikille olisi saatava loppu. Mutta onko seuraava tsaari yhtään sen parempi, niin se on toinen juttu.

Tässä skenaariossa kuninkaantekijäksi saattaa lopulta nousta Kiina. Kiinallehan tietysti sopisi loistavasti, että Yhdysvallatkin joutuisivat sitoutumaan tavalla tai toisella tähän kriisiin vieläkin syvemmälle. Sitä myöten saisivat enemmän pelitilaa Taiwan ja Tyynenmeren suunnalla. Mutta jos kriisi pitkittyy ja maailman talous lähtee todenteolla laskuun, niin siinä vaiheessa saattaa Kiinankin ääni muuttua kellossa ja painetta Kremliin alkanee tulla ihan eri tavalla. Talouden taantuma olisi Kiinassakin vakava paikka, sillä talouskasvu ja kansalaisten vaurastuminen on ollut yksi yhteiskuntarauhan ja vallassa pysymisen kulmakivistä.