Jatkuva kasvatus toimii hyvin joillakin metsätyypeillä, mutta julkisessa keskustelussa ohitetaan täysin sen vaikeudet ja sen, ettei se toimi kaikkialla. Siitä on tullut julkisessa keskustelussa tarunhohtoinen yleisratkaisu, ikäänkuin vihreä märkä uni, joka elää omaa elämäänsä irti todellisuudesta. Esimerkiksi monimuotoisuus aina heitetään argumenttina jatkuvan kasvatuksen puolesta, mutta suosimalla liikaa tätä menetelmää, saisimme nopeasti aikaan nuorten metsien lajiston kadon.

Samanlainen myytti on tuo susivihaaja, joka on oman näkemykseni mukaan vihreä viholliskuva. Tunnen paljon maakuntien metsä- ja metsästysväkeä, enkä ole silti eläissäni tavannut susivihaajaa. Ehkä muutama susivihaajakin Suomesta etsimällä löytyy, mutta etsimällä hulluja löytyy joka junaan.

Tämä keskustelunavaus ei ollut pyrkimys keskusteluun, vaan tietämättömyydestä aiheutuvan pahan olon purkaus.