Laanipaikka-asiaa on hyvä kertailla tienpitäjän ja maanomistajan kantilta. Sulanmaan aikaan metsäkoneen telasto hiertää jo muutamlla ajokerralla tien rungon vaikeasti korjattavaksi, lisäksi muut tieosakkaat huolestuu ja näkee asiassa haittapuolia kun  naapuri saa metsärahaa. Hyvällä paikalla oleva varastoalue palvelee myös tulevia varaston tarpeita, varasto on olennainen osa puunkorjuuta ja puukauppaa.

Yhtienen tieosakkaiden ylläpitämä tie on aina pidettävä ajokuntoisena ja vapaana oksista telojen tekemistä rouheista, pakkasten aikaan saataa joskus tienrunko säilyäkkin kunnossa. Jos leimikon puumäärä on jo tuhansia motteja silloin metsökoneen ajokerrat murtaa metsätien kaivurilla korjatavaksi, lisäksi tiestä häviää kantavat- ja  pintakerrokset, yksityinen metsätie on sitten asia erikseen.

Moton tultua työmaalle ensi töikseen se raivaa varikko- ja laanialueen, hyvä ohje olisikin tehdä laanitilaa vain pienempi alue ja jatkaa tarvittaessa, jos puutavara ei jostain syystä lähdekkään hakkuun aikan kaukokuljetukseen. Kuljettajat kyllä tietää pljonko leimikon arvio vaatii varastotilaa. Ajokoneen kuljettajan kannattaa myös mietiä mitkä on leimikolla ne pääpuulajit ja varata niille yhtenäinen varastotila.

Muut tienkäyttäjät hyväksyy paremmin auton kuormaushäiriön kun autojen varastollaoloaika minimoituu ja tie on kunnossa, työmaasta voi tulla kesäaikaan myös työnäytöksen kohde kun koneryhmä tekee puunkorjuuta, yleensä työnäytös palkitaan vilkutuksilla.