Eilen polttopuurantetta siivotessa sauvakävelyllä ollut kaveri tuli kysymään olisiko myydä ensitalveksi kymmenkunta mottia takka ja leivinuunipuita. Lupasin, jos ei puulajilla ole väliä. Ei ollut, kunhan on kuivaa. Hintakin sovittiin, pyysin aika kovan hinnan polttoöljyn jä sähkön ”indeksiin” vedoten. Kävin hakemassa syksyllä tienpenkasta tuulen kaataman tukkimännyn. Pilkoin heti, tuli komea kasa. Laskeskelin, että eipä kannata enää tukkeja köyhille suurostajille myydä, tehdäänpä klapeja, saa aivan Viron kuutiohintoja. Lähdenpä kaatamaan muutaman rungon lisää, että saa kaupan täyteen.