Rukopiikin esittämiin ajatuksiin Suomen puolueettomuudesta ja Israelin mallin mukaisesti aseistautumisesta pari huomiota.

Ensinnäkin ei Israelkaan ihan täysin yksin ole, vaan USA on sen lähin liittolainen, olipa kyse politiikasta tai aseistuksesta. Toki omat panostukset ovat erittäin merkittävät, mutta silti ”setä Samulin” sateenvarjo on ollut merkittävä Israelin olemassaololle.

Suomi ei ole ollut puolueeton sen jälkeen kuin liittyi Euroopan unioniin. Sen jälkeen ollaan vain sotilaallisesti liittoutumattomia siihen asti, kunnes on ollaan Naton jäseniä. Käsitteillä on vissi ero ja tällä ratkaisulla pärjättiin aina tähän vuoteen asti jolloin itänaapuri aloitti omat sotatoimensa. No miksi ei pärjätä enää?

Jos historiaa tarkastellaan taakse päin, niin joka kerta, kun Suomi tai Suomen maaperällä on sodittu Venäjän kanssa, niin kyseessä on ollut osa jotain isompaa Eurooppalaista konfliktiä. Kuvitellaanpa niin, että Ukrainan sodan jatkeena tilanne ”perkelöityisi” Baltian alueella. Mitkä ovat Suomen pelimerkit silloin?

Tälläisessä tilannekehityksessä Suomesta tulisi melkoinen pelinappula. Länsi tarvitsee Suomea ja Ruotsia Baltian puolustukseen ihan maantieteellisistä syistäkin johtuen. Samasta syystä itänaapurille olisi tärkeää estää Suomen ja Ruotsin ”siirtyminen länsiliittoumaan”.  Natoon kuulumattomia maita olisi paljon helpompi horjuttaa ja painostaa mitä erilaisimmalla ikävillä keinoilla valitsemaan passiivinen sivustakatsojan rooli. Lännestä taas olisi turha odotella tukea ja apua tätä painostusta vastaan, jos sen intressejä ei huomioitaisi.