Toistakymmentä vuotta sitten minulla oli savotta, joka oli myös mustalla mullalla kantojen noston jälkeen. Ei kolissu kivet tuolla parin hehtaarin kuviolla, vaikka savi paikoin tulikin esiin. Myyrät tykkäsivät tuosta auringon lämmittämästä maasta niin, että lisääntyivät tuhottomasti. Kuusen taimet tulivat syödyksi parin sentin tyngiksi jo pitkittyneen syksyn aikana. Myyrätkin kuolivat nälkään talven aikana, mikä oli laiha lohtu. Keväällä uudet taimet maahan, mutta luonto oli jo ehtinyt edelle. Vatukon kanssa ”taistelua” useampi vuosi, mutta lopputuloksena kuitenkin hyvin kasvava kuusikko.

Meni hiukan metsänhoidon puolelle, mutta odottaisin kuitenkin näiltä mepeiltämme enemmän metsä ja yleensä kasvuoloistamme ajantasaista tietoutta ja tulkintaa metsänhoitomme tasosta. Ville nyt puhuu omiaan, mutta kun nämä jokunen muukin saman suuntaisesti, niin järkiäänetkin peittyvät.