Järkevän maailman aikaan ojien tukkiinen oli vakavaa haitantekoa.
Märkä maa ei kasva juuri mitään.
Mitä järkeä on vesittää ravintorikkaita kosteikkoja, joilla voisimme kasvattaa puuta tehokkaasti. Saman logiikan mukaan peltoja ja puutarhoja pitäisi jättää hoitamatta ennallistamisen nimissä.
Puukuiduilla voisimme rakentaa vihreää siirtymää eli korvata fossiilisiä sementtiä, vaatekuituja ja muoveja ja lämmittää kestävästi.
Tietenkin meillä pitää olla sen verran kosteikkoja, että niissä elävät lajit säilyvät. Siihen tarvita miljoonia hehtaareita. Kyllä kansallispuistot riittävät.
Ympäristöromantiikalle on tyypillistä, että siinä ei esitetä ihmisen aiheuttaman vakavinta luontomuutosta, eli Euroopan laajojen metsättömien joutoalueiden (entisiä laitumia) metsittämistä. Ihminen on hävittänyt metsää miljoonia neliökilometrejä myös Euroopassa.
Suomessakin meillä on pusikoitumassa erilaisia reuna- ja laiminlyötyjä alueita satoja tuhansia hehtaareita, joilla voisi ja pitäisi kasvaa hyvin hoidettua metsää hiiltä sitomassa ja kestävää raaka-ainetta tuottamasta.
Maailmassa on valtava tarve löytää kestäviä energiamuotoja superkiireelliseen vihreään siirtymään ilmaston pelastamiseksi. Puu on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras. Mitään kalliita rahaa ja investointeja vaativia toimia ei tarvita. meidän vain pitäisi tulla järkiimme.
Suomen ympäristöromantiikka puun tuotannon rapauttamiseksi toimii juuri tätä arvokasta tavoitetta vastaan.
Lajien harvinaistuminen johtuu pääasiassa teollisten kemikaalien aiheuttamasta hormonihäirinnästä (myös ihmisella), ei metsänhoidosta.