Samaa mieltä siitä, että mikäli toinenkin harvennus tehdään (ja yleensä se tehdään) niin ensiharvennuksessa ei kannata yrittää tehdä mahdollisimman ahdasta uraa ja pikkukoneella.

Jos taas pyrkii oikein hyvään tulokseen paremmilla mt ja omt pohjilla viljelykuusikoissa niin ne kannattaa kuituharventaa 20-25 vuotta istutuksesta tiheyteen 800kpl/ha (max 900) ja sitten ei kannata enää harventaa ollenkaan. Jos näin toimii niin harvennuksen voi tehdä vaikka sillä pikku-Sampolla tai vaikka Malvalla. Tiheys (=harvuus) 800kpl/ha ei sinällään ”kärsi” normaalista 5m ajouravälistä, mutta pienillä koneilla on muita etuja. Kun ajourat ovat niillä tiuhemmassa niin (oikeiden) jäävien puiden valinta onnistuu paremmin ja tilajakaumasta saadaan (helpommin) tasainen. Ja kun kalusto on ratkaisevasti kevyempää niin urapainumat jäävät (yleensä) pienemmiksi ja urien risteysalueille ei (niin helposti) jouduta hakkaamaan aukkoa. Myös laanipaikkojen vaatima tila jää pienemmäksi.

Rehevällä pohjalla viljelykuusikko jaksaa oikein hyvin kasvaa tukkijäreyteen 800kpl/ha tiheydessä varsinkin kun tilajakauma on tasainen. Toinen harvennus on turha, sitä ei tarvita jäävän puuston järeytymisen nopeuttamiseksi ja harvennus vain lisää tuulituhojen (ja muiden tuhojen) riskiä. Toisen harvennksen ainoa etu on kassavirran aikaistaminen ja sen takia, hyvin herkästi, se kuitenkin tehdään.