Hurja tilanne on jos Metsäkeskuksen ensiharvennuksista saatu selvitys pitää paikkansa. Aivan ensiksi tulee mieleen viimeinen metsälaki uudistus, siitä alkaen on ollut mahdollista käsitellä harvennuksia alle Tapion hyvän metsänhoidon suositusten, ilman suuremaa hälyä.

Heikentyneeseen harvennus jälkeen on nähtävästi usempiakin syyllisiä, puunostaja, korjuunohjaajat, nykyinen metsälaki, korjuun toteuttajat ja jossakin määrin myös maanomistajat.

Puunjalostajat on olleet varsin vaitonaisia käytyyn keskusteluun, koska onhan se tuomut lisää raaka-aineta jalostukseen, varsin pienillä henkilö määrillä, kun korjuutakin on totuttu ohjaaman paljolti toimistotynä.

Nykyinen metsälaki taitaa. antaa varsin väljät toimintamahdollisuudet korjuulle. Metsälaki, vajaatuottoisuus pykälä taitaa astua voiman vasta kun ollaan hakattu 50 % alle runkoluku/ppa käyrän.

Viime vuosina korjuuvauriot onkin vähentyneet, ei kolhupuita, eikä epämuotoisia runkoja. Maanomistajissakin on myös niitä, jotka toivoo hakkuun tapahtuvan alle metsänhoito suositudten, syystä tai toisesta.

Korjaavana toimenpiteenä voisi ollakin täsmällisempi runkoluvun seuranta hakkuun aikaan ja puunostajalta siihen harvennus malli tiheydestä. Oma käsitus on, että nykyisin hakkaaja varmistaa, jopa liikaa ettei kuviolle jää toispuoleisia ja vähän heikompia kasvatettavia tunkoja, pientäkään pilkkapuuta ja, että uralla varmasti sopii liikkumaan, varsinkin uraverkoston risteyksissä.