Vähän kommerntteja:
Myytti 1: Luonnonmetsiä uudistavat voimakkaat metsäpalot ja avohakkuut jäljittelevät metsäpalojen vaikutuksia.
Titenkin näin tapahtuu. Metsiä uudistavat myös myrskyt
Myytti 2: Luonnonmetsät ovat palaneet kerran vuosisadassa.
En usko, että näin usein on systemaattisesti tapahtunut. Minulla on puunäyte, joka on kasvanut 1591-1843 ja siinä ei Joensuun yliopiston mukaan ole merkkiä metsäpalosta.
Myytti 3: Metsät kehittyvät luontaisesti tasaikäisrakenteisiksi.
Näin tapahtuu. Riittää, kun katsoo Pyhä-Häkin kuvia. Sama juttu nuoremmalla Muuramen Kuusimäen luonnonsuojelualueella. Naapurissame on 115 vuotta sitten palanut mäntyä kasvava kuvio. Täysin tasaikäinen.
Myytti 4: Metsän kehitys johtaa yhden puulajin metsiin.
Näin tapahtuu. Tuosta naapurin männiköstä ovat koivut kohta kuolleet. Kuusia ei ole. Lopputulos on puhdas männikkö. Meillä on hakattu n 100-vuotiaita lähes puhtaita kuusikoita, jotka ovat ilmeisestikin syntyneet kaskimaalle nousseen koivikon alle-
Siten vielä: Metsä ei uudistu pienaukosta, minkä näkee Pyhjä-Häkin kuvasta.
Kun muutama puu kuolee isossa metsässä, niin ei tapahdu mitään muuta kuin, että aukkoon alkaa kasvaa heinää. Jos sitten taas muutama puu kuolee, ei tapahdu vieläkään mitään. Heinä estää varsin tehokkaasti taimettumisen. Tarvitaan myrsky, joka kaataa puita ja siten paljastaa kivennäismaata. Tai sitten metsäpalo. Olen katsellut useita tällaisia pienaukkoja meidän metsissä sekä rehevämmillä että karummilla paikoilla ja kaikissa on sama lopputulos.
Tarvitaan tuho tai sitten erittäin voimakas ikääntyneen metsän harventaminen, jotta olisi toivoa luontaisesta uudistumisesta.