Kommentit (5)

  1. Hirvestäjä-Timpan mielestä noita ei voi nähdä. Planterilla kyllä aika vakuuttavaa todistusaineistoa karjan kasvatuksesta. Noihin kyllä ei voi olla törmäämättä luonnossa liikkuja. Mutta kuten joskus todennut se hirvimiesten luonnontuntemus rajoittuu autolta kuusen juureen kuselle ja takaisin. Sillä välillä vielä harvemmin tapaa jos ei pissi tuollaisen silimille.

  2. Ja pitääpä kertoa tuorein törmäyskokemus noin puolituntia sitten. Kun taas iltakierroksen otsalampun valossa kipaisin korvessa haavikossani nin yhden ojanreunan kuusen alta yöpyyltään pöllähti peura liikkeelle. Matkaa alle kymmenen metriä. Mutta sitten hiukan tuli ylläri kun se tulikin suoraan kohti. Valo teki jonkun ihme tempun sen järkeen. Ennen kuin se hyppäsi päin kerkesin karjaista ja sain juuri pysäämään ennen päin hyppyä. Siinä sitten hetki toljoteltiin silmästä silmään vaikken tiedä näkikö se minusta mitään valon takaa. Känny oli povitaskussa ja kun aloin kaivella sitä valo hiukan liikahti pois sen silmiltä. Sitten kyllä mentiin ja minusta poispäin ja vilppaasti. Nyt sitten tiedän että vaikka ledivalo jo puolitehollakin on kirkas niin silmiään ei peura kyllä siristänyt yhtään eikä katse räpähtänytkään. Kyllä se selvää yritti saada mikä on tämä valo sateisessa iltayössä. Kumartumalla olisin yltänyt koskemaan sitä. Hetki oli taas aika ikimuistoinen ja huvittavakin.

  3. Noinhan se hirven pikkuvasikka tekee, lyö maihin, laittaa korvat pitkin selkää ja luulee olevansa piilossa 🙂
    Itsellä vastaavassa tilanteessa hirvilehmä alkoi rymistellä lähipusikossa, piti kohtuullisen nopeasti vaihtaa maisemaa…

  4. Jesse. Sinulla näyttää olevan vikaa luetun ymmärryksessä. Enhän nimittäin kirjoittanut, ettei hirviä näe luonnossa. Kyllä niitä jokainen metsäteillä liikkuja tietenkin näkee. Asia erikseen on sitten se, miten niiden kaataminen onnistuu.

    Tuon kokoisten vasojen näkeminen on toki erittäin harvinaista. Takavuosina eräs pariskunta meidän pitäjässä oli keväällä lähtenyt ulkoiluttamaan koiraansa jonkun pikkujärven rannalle. He näkivät kuinka karhu alkoi seurata hirviemoa, jolla oli mukana pienet kaksoisvasat. Emähirvi määkäisi vähän ja vasat heittäytyivät maahan. Karhu seurasi emoa, mutta palasi pian takaisin. Nuuski ja löysi ensimmäisen vasan. Heilautti kerran käpälällään sitä. Nuuski ja teki saman tempun toisellekin. Huomasi pariskunnan koiran ja alkoi ajaa sitä takaa. Saivat koiransa autoon ja pakenivat paikalta. Karhu sai sitten rauhassa herkutella vasapaistilla.

  5. Planter

    Oli aika erikoinen kohtaaminen vasojen kanssa. Makuulla oleva kaveri käyttäytyi normaalisti, painautui maata vasten ja oli liikkumatta. Kun varovasti aloin peruuttaa poispäin, hyppäsi takaani pystyyn kuvan toinen kaveri. Jatkoin matkaa poispäin ja tämä toinen kaveri alkoi kulkea perässäni. Ensin asia huvitti, pysähdyin ja otin tuon kuvan, jossa se tuijottaa minua. Mutta se heittäytyikin täysin kaveriksi ja seurasi vaan koko ajan ihan kantapäillä ainakin 100 metriä, aloin huolestua tuleeko autolle asti. Jotenkin se kaiketi leimautui minuun ja luuli emäksi.

    Jätin sahan ja repun maahan kiersin takaisin vasa perässäni ensimmäisen vasan lähelle. Sitten laitoin juoksuksi sisksakkia poispäin lähimmän tiheikön läpi, lähti seuraamaan mutta sain eksytettyä. Varovasti hiippailin hakemaan tavarani ja jätin sen työmaan rauhaan.

Luonto Luonto

Keskustelut