Kesätyöpaikka nuorilla

Puutavaran käsittelypaikka ulkoilmassa oli suosittu kesätyöpaikka, nuorille ja koululaisille 70:tä luvun lopulla.

Hellepäivät oli parhaita, oli aurinkoa eikä hyttysiä ja rahakin siitä sai, sade- ja tuuliset päivät oli sitten asia erikseen.

Kommentit (4)

  1. metsä-masa

    Pohjois-Karjalan uittoyhdistys oli nippu-uittajana Lieksan joella 1965 1985 välisen ajan. Puutavara tuli sekasumana, irtouittona Venäjän puolelta jatkuvana suma, joka talvehti matkalla niputuspaikalle Lieksan Meteliin tullessaan.

    Metelin erottelu ja niputuspaikka työllisti kesäaikaan n. 200 henkeä ja jokivarsilla muutamia kymmeniä lisää. Sekasuma saapui ensin erottelulle missä suma eroteltiin lajeittain tukkien ja kuitujen ”pyrräisiin”, suma eteni virran viemänä niputus laitoksille, (kuva on kuitujen niputus koneelta).

    Metelin uiton työvoima oli suurelta osaltaan nuoria ja koululaisia, kuljetus oli järjestetty linja-autoilla Lieksan kaupungista aamuin ja illoin. Työmaalla oli helppo keskittyä työhön, koska työmaalla oli kaksi kämppää ja niissä ruokaporukat, josta sai kahvit ja ruuan päivän aikana.

    Koululaiset oli reippaita ja töihin hyvin osaa ottavia tekivät itseään säästelemättä sen aikaisen verovapaa osuuden täyteen ja sitten lomille. Toinen hyvä ja odotettu ryhmä uittomiehiä oli metsäylioppilaat metsätalolta, uittoharjoittelu kuului opetusohjelmaan, josta kaksiviikko oli jokiuittoa ja toinen kaksiviikkoa meni urakkatöissä tukkiniputtajalla.

  2. metsä-masa

    Kaiken kaikkiaan Lieksanjoen uitolla on pitkät perinteet, irtouitto on alkanut jo ennen sotia. Irtouitto kuitenkin loppui kun Lieksan Pankakoskelle rakennettiin sellutehdas ja sähkövoimala. Vesireitti on ollut myös merkittävä kaupankäynnin väylä Venäjän ja Suomen välillä, ennen sotia.

    Kaiken kaikkiaan Lieksanjoessa on arvioitu uitetun noin 25 miljoonaa kuutiometriä.

  3. Olispa vielä tuollasia työpaikkoja, hakeutuisin heti vaikka en koululainen olekkaan! Nyt menee päivät metsässä taimikonhoidoissa ja kyllä sekin kelpaa. Kiinnostaa muutenkin vanhan ajan metsätyöt sekä nämä uitto hommat. Oliskohan näistä ajoista jotain hyvää kirjaa olemassa?

  4. metsä-masa

    Uitto oli vielä 70-80:tä luvulla odotettu ja tykätty työpaikka toukokuun puolivälistä syyskuun loppupuolelle. Keväällä vapunjälkeen paja heräsi henkiin siellä taottiin useita satoja uittomiehen keksiä työkuntoon ja tervattiin keluveneitä useita kymmeniä eritehtäviin.

    Pajasta kuuluva vasaran kilkutus ja tuoreen tervan tuoksu teki maallikkoonkin vaikutuksen, jonka muistaa vieläkin, keväisin tervan tuoksun myötä. Seppä ja moottorinkuljettajat oli arvonsa tuntevia ”ammattimiehiä”, niitä ei nuoren pojan ollut helppo lähestyä, oli tehtävä tuttavuutta silmän kanssa, ainakin alkuun.

    Kahdeksankymmentä luvulla olin Rovaniemen metsäopistolla kurssilla ja siellä talonmies järjesti meille ilta ohjelmaa ja esitti ja perehdytti meitä elokuvan avulla sota-ajan jälkeiseen kämppäelämään ja sen ajan työn erivaiheisiin. Siinä kyllä ajan taju hävisi oli niin mielenkiintoinen tuokio. Itse olen tullut mukaan metsäasioihin silloin kun koneetkin ajeli savotoille.

    Metsähallituksen filmiryhmä on kuvannut pohjoissuomessa metsätöitä elokuvaksi. Työnteosta jäi vaikutelma, että työskentelyssä oli tekemisen meininki, ruoka maistui tiliäkin tuli, mutta kyllä miesten kasvoista näki työn rasitukset, posket oli lommolla ja vyössä ylimääräinen pätkä heilui työn teon mukana.

    Ps. Varsinaista vastaavaa kirjallisuutta en ole tavannut, joka olisi tuonut sen aikaiset työvaiheet niin aidosti esille.

Tekniikka Tekniikka

Keskustelut