Molemmat taimikot ovat lähellä toisiaan, saman mäen rinteellä.
Uudistettu 10 vuotta sitten männylle istuttamalla, metsäasiantuntijan ohjeiden mukaan.
Vasempaan on tehty vain taimikon hoito viime vuonna, ei varhaisperkauksia.
Oikeaan tehty taimikon varhaisperkaus, lehtipuut pois, paikoin kolme kertaa. Varsinainen taimikonhoito saa odottaa vielä muutaman vuoden. Kuvassa on näköjään kaksi alkuperäistä istutustainta, mäntypensaita, jotka nekin joutaisivat pois.
Istutustaimet menivät suuriin suihin. Näkyvät taimet ovat toinen sukupolvi, luotaisesti syntyneitä, joille on raivattu tilaa. Hyvä ei ole tämäkään taimikko, mutta tyydyttävä.
Kannattaa käyttää raivaussahaa, se on ehdottomasti kannattavin investointi omatoimiselle metsänomistajalle.
Sama havainto, josta kerroin tuolla aiemmassa kuvassa. Männyntaimien istutus on joskus täysin hyödytöntä.
Jos on koivua tuottava maa, niin tehtävä juuri kuten kerrottiin. Joutuu useampaan kertaan perkaamaan, mutta sitten saakin kunnon taimikon.
Ne susipuun alut voivat olla istutustaimia tai sitten ei, mutta kiireesti pois.
Katselepa kuinka se mänty alkaa levittää oksiaan sivulle. Normaalien kuusenistutusalallekin syntyneiden mäntytaimien joukossa törmää joskus tyvestä hyvinkin paksuun ja tosi leveäoksaiseen ja vain vähän muuta taimikkoa korkeampaan puuhun. Vaikuttaa kyllä, että ikä on sama, mutta geenit erilaiset. En kyllä mieti enempää syntyjä, mutta nurin armotta.
Ne susipuut huomaa perkauksessa ja taimikonhoidossa aivan samalla havainnoinnilla. Katseen on joka tapauksessa käytävä mäntyjen latvoissa ja rungoissa vioittuneiden ja huonojen poistamiseksi. Paksut oksat, yli muiden puiden pituus…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Voisko tuota vasemmanpuoleista sanoa vaikka poikkitaiteelliseksi hirvien hakamaaksi.
Molemmat taimikot ovat lähellä toisiaan, saman mäen rinteellä.
Uudistettu 10 vuotta sitten männylle istuttamalla, metsäasiantuntijan ohjeiden mukaan.
Vasempaan on tehty vain taimikon hoito viime vuonna, ei varhaisperkauksia.
Oikeaan tehty taimikon varhaisperkaus, lehtipuut pois, paikoin kolme kertaa. Varsinainen taimikonhoito saa odottaa vielä muutaman vuoden. Kuvassa on näköjään kaksi alkuperäistä istutustainta, mäntypensaita, jotka nekin joutaisivat pois.
Istutustaimet menivät suuriin suihin. Näkyvät taimet ovat toinen sukupolvi, luotaisesti syntyneitä, joille on raivattu tilaa. Hyvä ei ole tämäkään taimikko, mutta tyydyttävä.
Kannattaa käyttää raivaussahaa, se on ehdottomasti kannattavin investointi omatoimiselle metsänomistajalle.
Sama havainto, josta kerroin tuolla aiemmassa kuvassa. Männyntaimien istutus on joskus täysin hyödytöntä.
Jos on koivua tuottava maa, niin tehtävä juuri kuten kerrottiin. Joutuu useampaan kertaan perkaamaan, mutta sitten saakin kunnon taimikon.
Ne susipuun alut voivat olla istutustaimia tai sitten ei, mutta kiireesti pois.
Timppa, mites tuon susipuun tunnistaa? Mulla saattaa olla tuollainen taimikko kesällä edessä, mutta mielestäni kaikki puut on melkein saman kokoisia…
Katselepa kuinka se mänty alkaa levittää oksiaan sivulle. Normaalien kuusenistutusalallekin syntyneiden mäntytaimien joukossa törmää joskus tyvestä hyvinkin paksuun ja tosi leveäoksaiseen ja vain vähän muuta taimikkoa korkeampaan puuhun. Vaikuttaa kyllä, että ikä on sama, mutta geenit erilaiset. En kyllä mieti enempää syntyjä, mutta nurin armotta.
Ook. Siis katse tyveen ja jos on paksua niin poikki vaan.
Ne susipuut huomaa perkauksessa ja taimikonhoidossa aivan samalla havainnoinnilla. Katseen on joka tapauksessa käytävä mäntyjen latvoissa ja rungoissa vioittuneiden ja huonojen poistamiseksi. Paksut oksat, yli muiden puiden pituus…