Mittakirja / mittalistat

Metsähallintolomake n:o 338 b 73/12 oli monipuolinen puutavaran mittaukseen ja laskentaan suunniteltu mittakirja.

Kirja sisälsi tukkilistat, pinoluettelon ja muuntokertoimet kuiduille ym. korjauskertoimet.

Onko palstalaisille kertynyt puutavaran mittauskokemuksia, joko omia tai työnpuolesta ?

Kommentit (3)

  1. pihkatappi

    On mitattu 80- ja 90-luvulla töissä, sekä omia puita puunostajan kanssa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen varmaan vähitellen mittaus pinolla loppui olemattomiin.

  2. metsä-masa

    Omat mittamiehen kokemukset tuli koettua pakkastalvena metsäharjoitteluaikaan jo 70- luvulla, josta lisää myöhemmin.

    2000 luvulle asti tienvarsimittaus oli täälläkin vielä yleinen tapa mitata puutavaraa. Kinastelun aiheitakin sieltä löytyi, joskus saksimiehellä ei osunut saksenkärjet kunnolla, eikä pinomitassa tullut oikeat kappaleet koepuiksi.

    Talvella pakkasten aikaan varasto oli suon reunassa tai aukon keskellä, jossa viima lisäsi kylmyyden tunneta. Talvimittaus työllisti mittaporukkaa, oli pinojen- ja tukkien päiden puhdistajat, saksimies ja sille valvoja ja ylösottajat ostajalta ja myyjältä ym. muita asianosaisia.

    Nyt näitä mittatapahtumia kun kertailee jo viidensadan m3:n mitassa meni valosan aika, päivä. Väkisinkin tulee tuntuma, että miten on mahtanut olla kannattavuuden laita silloin ?, nyt kun mittaus tulokset syntyy vaivatta, laskettuna hetkessä motolta.

  3. metsä-masa

    Metsähallituksen maanomistus on Itä-Suomessa varsin suurta. Hoitoalueet oli kuntakohtaisia, jonka henkilökunta oli hoitoaluekohtaista ja aluemetsänhoitaja vastasi koko hoitoalueen toiminnasta.

    Elettiin alkutalvea 1973, aikaa jolloin vuodenajat olivat vielä selkeitä. Syksy teki talvenpohjat ja talven ilmavirrat tulivat pohjan perältä. Leimikko oli talvileimikko n. 35 ha avohakattavaa sekametsää, jossa talvitieverkosto seuraili ojittamattoman suon reunamia.

    Olin tullut valituksi metsäkonekoulu aikaan minua kiinnostavaan ohjattuun metsäharjoitteluun, jonka loppuvaiheissa aluemetsänhoitaja itse oli valitsemassa metsäharjoittelijoita hoitoalueeseen.

    Talvi oli pakkastalvi, kaksi kuukautta ankaraa pakkasta oli kylmään tottumattomalle nuorelle mittaporukalle pitkä aika, kun sitä samaa mittausta tehtiin viikosta toiseen. Pelastus meille nuoremmille tuli kun työmaalle saatiin metsuria varten rakennettu ns. viilauskoppi, jossa metsurit kunnostivat teräketjunsa.

    Viilauskoppi oli lautarakenteinen, ehkä metsähallituksen normien mukaan rakennettu varusteet, työpöytä penkki ja isokokoinen kamina, joka hehkui punaisena kilpaa mittamiesten poskipäiden kanssa.

    Ankarakin talvi taipui lopulta, nyt myöhemmin niitä päiviä muistellessa tuntuu, että nuorten miesten innostus ehkä vaikutti pärjäämään niissä talvisissa apupomontöissä.

Puukauppa Puukauppa

Keskustelut

Kuvat