Toinen kuvio kasvatettu tiheänä lehtipuut kokonaan poistettuna jotta vältetään hirvivahingot.
Toinen kuvio alunperin varovasti harvennettuna jättäen aukkoihin muutama koivu.
Suositusten mukaan mennään.
Toinen kuvio kasvatettu tiheänä lehtipuut kokonaan poistettuna jotta vältetään hirvivahingot.
Toinen kuvio alunperin varovasti harvennettuna jättäen aukkoihin muutama koivu.
Suositusten mukaan mennään.
Metsänhoito
Noin juuri. Itse jättäisin vielä enemmänkin niitä voimakkaasti syötyjä mäntyjä, koska ne ovat ilmeisesti paremman makuisia.
Syötyjä eläviä taimia ei saa poistaa, koska niissä on vähän terpeenejä ja näkyvät maistuvan hirville vuodesta toiseen kunnes kuolevat.
Kuvan tiheästi kasvatetulla kuviolla ei voi jättää enempää voimakkaasti syötyjä mäntyjä, koska kaikki on jätetty. Ongelma on se, että kuvio täynnä koealoja, joista jo kaikki on syöty ja syönti jatkuu. Jäljelle jääneet ovat osin riukuuntuneita keppejä joista tule mitään.
Tuppaat pitää kuitenkin harventaa, koska tiheissä tuppaissa taimet varjostavat toisiaan ja niissä on siten vähän terpeenejä, maistuvat hirville, taimet riukuuntuvat ja niukat ravinnevarat pitäisi ohjata tuppaan parhaalle taimelle. Täällä ei kuitenkaan ole niitä koulutettuja ”Finsilvan hirviä”, jotka ymmärtävät, ettei oikein hoidetun taimikon jäljelle jätettyjä taimia saa syödä, vaikka nälkä on. Teit niin tai näin aina syödään. Kaikki mallit on kokeiltu ja lopputulos oli se, ettei kannata tehdä enää mitään.
Paikkakunnan taimikoita inventoidessa ihan yhtä hyvä tulos näkyi tulleen hieman rehevämmän maan taimikossa, jossa ei ole tehty yhtään mitään, kunnes noin 15 vuoden iässä oli tehty taimikon harvennus. Ennen harvennusta siinä oli niin paksu pöheikkö, että tuskin hirvi läpi pääsi ja nyt jonkinmoinen sekametsä. Rahaa ei ole kulunut yhtään. Itse olen vastaavan taimikon mätästänyt, istuttanut käynyt raivaussahan kanssa ainakin viisi kertaa läpi ja lopputulos on huonompi sekämetsä. Istutetut taimet syötiin ja kaikki koivut ovat varsiluudan näköisi tupsuja.
Ravintovarat ovat niin niukat hirvimäärään nähden, että kaikki vihreän massan poisto näkyy olevan vain haitallista.
Oman veikkaukseni on, että kuusettamisen jälkeen seuraava ”trendi” on uudistusalojen jättäminen silleen.
Metsälaissa metsänomistajille annettiin lisää valinnanvapauksia. Päätösvaltaa metsänhoidossa ja uudistamisessa käyttää kuitenkin käytännössä alueellinen riistaneuvosto, ei suinkaan metsänomistaja. Lisäksi vuokralainen saa tuhota vuokranantajan kiinteistön arvon määräävän osan ilman mitään seuraamuksia, vaikka rikkoo metsästys-ja riistahallintolakia.
Jos jos ei vuokaraa, niin tuhotaan kuitenkin.
Metsästyslupia myymällä taitaisi tuollaisissa metsissä saada paremman tuoton, kuin puita istuttamalla ja hoitamalla.
Suomeen Ammatti metsästäjät joiden palkat maksettaisiin lihan myynnillä ja pienentyneillä tuhokorvauksilla. Työpaikkoja syntyisi ja metsänkasvatus tulisi mahdolliseksi. Harrastelijat ampuisivat vaikka jäniksiä.
Yksi vaihtoehto on tosiaan perustaa naapurien kanssa ”hirviyhteismetsä”, jotta saa kasaan riittävän suuren pinta-alan ja hirviasian omaan hallintaan. Huutokaupataan luvat, yhden hirvenkaatoluvan lähtöhinta Kuusamon yhteismetsässä näkyy olevan 2900€ luokkaa. Jotkut syöttävät taimikoissaan tämän hintaisia elukoita ja antavat lihat muille ilmaiseksi.
https://www.eraverkko.fi/palveluntarjoajat/kuusamon-yhteismetsa
Mielenkiinnolla odotamme erään nimimerkin neuvoja, miten kuvien hirvituhoilta olisi voinut välttyä… Liiankin tutun näköistä tuo on meikäläisenkin silmään, koivikoista puhumattakaan!
Lähes samanlainen kuva löytyy lukijoiden kuvista googlettamalla allekirjoittaneen nimimerkki 23 sivuisen gallerian sivulta 13. Otsikkona on ”Hirvituhoja talvehtimisalueella”(toukokuu 2015)
Tuskin Planterinkaan koko hirvitalousalue tuolta näyttää . Muutama aari jostakin nurkasta talvehtimisaluetta voi olla kuvassa näkyvän kaltaista .
Hirvitalousalue on suurehko usean pitäjän alueelle sijoittuva kokonaisuus , joka sisältää alueella asuvien hirvien talvi- ja kesälaitumet .
ja sitten kommentoimaan…
Onko taimikko ollut yleensäkään elinvoimainen . Minun mielestäni ei . Samaa ”mieltä” ovat hirvetkin olleet .
Liian tiheässä kasvanut taimikko ei ole pystynyt tuottamaan neulasten makua heikentäviä vasta-aineita . Hirvet ovat tarttuneet oitis tilaisuuteen .
Taimi maistuu hirvelle , jos taimikko on liian tiheä tai ,jos taimi kasvaa isomman metsän tai lehtipuuvesakon varjossa .
Metsälehdessä n:o 6 oli artikkeli otsikolla ”Tunnista hirvituho ”
Kannattaa lukea . Myös se lause jossa todettiin , että ”mitatuilla tuhoalueilla on lähes poikkeuksetta ollut mäntyjen kasvua haittaavaa lehtipuuta seassa ”.
Suositusten mukaan mennään, päätteli Planter, mutta olisi pitänyt pyytää ne suositukset suorittavan portaan nimimerkin takana lymyävältä riistahallinnolta näemmä. Lehtipuu poistettu jne jne ja tämä suoporras vain tarjoilee uusia suosituksia.
Kyllä sen tiesin, että syy kaadetaan taas metsänomistajan niskaan, väärin hoidettu.
Alueella on vähän mäntytaimikoita ja valtavasti hirviä.
Kyllä hirvet lopettaisivat syömisen jos taimikot hoidettaisiin oikein, näinkö?
Ruotsalaisten tutkimusten perusteella hirvituhominimi saavutettaan mäntytaimikossa kasvattamalla alussa 10 000 taimea / ha. Kolme kuvaa sitä kuviota.
Toisessa kuvassa oleva taimikko oli istutettu, rehevä ja elinvoimainen, noramaalisuositusten mukaan hoidettu, ne syötiin ensin.
Sidosryhmäkuulemisen perusteella ongelmaa on koko hirvitalousalueella, ei muutama aari josssain nurkassa.
Kyse ei ole pelkästä talvehtimisalueesta. Eilisissä riistakameroiden kuvissa näkyy ”tuoreita” vasoja emien perässä. Alueella ollaan ja ruokaillaan kesät talvet.
Melkoista kiukkua aiheuttaa, kun jollain on otsaa väittää, että syy on metsänomistajan, kun hirvikanta on ainakin kolminkertainen hirvikannan hoitosuunnistelmassa mainittuun kipurajaan, jonka yläpuolella metsätuhot ovat kestämättömiä.
Osaatko pyytää edes anteeksi?
Olen ostanut kokonaisia hirven ruhoja 600 eurostoliiton ruplalla. Onkohan tuossa Kuusamon lupajutussa kuusamolisää, vai onko se kylänmiesten kuulopuheita.
Suorittavan kanssa keskustelu on kuin robotille puhuisi. Asenne kuvaa metsistään luopuneen ajatusmaailmaa. Tunnen lukuisia hirvenmetsästäjiä, mutta en ketään suorittavan kaltaista.
Näkyi tuohon hintaan 2900 eurostoruplaa kuuluvan myös karhunpyyntioikeus, mikä on iso asia Kuusamossa.
Suorittavan portaan kommentit ovat kun entisen sahanomistajan, ihan sama mitä on tapahtunut tai mitä toinen sanoo, vastaus on jo etukäteen valmiina.
Päivittelin keskustelupalstalla muutama vuosi sitten vajaan kymmenen hehtaarin mäntytaimikkoani, joka vuodesta toiseen vain huononi talvehtivien hirvien toimesta. Aina, kun paikkokylvin uudet siemenet, syötiin ne heti ohuen lumikerroksen läpipistävinä pois. Ei ole auttanut lehtipuun poistot tai yritykset kasvattaa alkuvuosien taimet tiheänä, hirvet söivät niin uusista kuin vanhoistakin taimista pääosan. Harmikseni palstalla esiintyi aina yksi ja sama asiantuntija samoine ohjeineen mäntytaimikon hoitoon liittyen. Ohjeen punaisena lankana oli väite, jonka mukaan hirvivahingot ovat aina metsänomistajan saamattomuudesta johtuen hänen omaa syytänsä. Pari vuotta tätä ohjeistusta seurasin ihmetellen, kunnes päädyin aina hyppäämään neuvojan ohjeiden yli jättäen ne omaan arvoonsa.
Kyllähän on ollut iät ja ajat tiedossa, että varjossa kasvanut männyntaimi maistuu hirvelle parhaiten. Jos hirviä on vähän tai ”normaali” määrä, saa tarkalla taimikonhoidolla ohjailtua syöntiä naapurin puolelle. Kun hirviä on liikaa syödään taimikosta kaikki, ei auta kuin aita tai trico. Sitä tricoa pitäisi käyttää kymmenen vuotta, ennen kuin taimikko alkaa olla turvassa.
Kun sytyttelin rantasaunan kiukaaseen tulta sattui sytykkeeksi paikallislehti syyskuulta, jossa paikallinen riistapäällikkö kertoi näin:
”Hirvikanta on ollut alueella viime vuosina ennätyksellisen
alhaisella tasolla. Nyt hirvikanta taas on kääntynyt kasvuun. Useampi vuosi on menty säästöliekillä, jotta kannan saisi paremmaksi.”
Luken graafien mukaan hirvitalousalueen hirvikanta on ollut haarukassa 4,3 – 5,3 / 1000 ha viime vuosina 2011-2015.
Joka on Riistapäällikön mukaan siis ennätyksellisen alhainen taso, jota säästöliekillä on nyt saatu nostettua ties mihin.
Toisaalta suorittavan portaan nimimerkin takaa jotkut riistapäälliköt talvella hehkuttivat, että on tulossa positiivinen yllätys. Niin varmoina, että Metsälehdellekin toimitettiin etukäteen juttu, että hirvikanta alkaa olla vuosikymmenen alhaisimmalla tasollaan (jota ei muuten ole oikaistu). Onneksi kaikki eivät lähteneet järjettömään tilastojen sävellykseen ja Lukekin heräsi. Todellisten vahinkojen kautta asia kuitenkin paljastuisi… vaikka tilastoidut vahingot on onnistuttu vähentämään tunnetulla suurella puhalluksella.
Onneksi näyttää siltä, että rehellinen siipii on kuitenkin voitolla ja toivoa vielä on.
Ei se pelkkiin männyn taimiin jää. Minulta syövät kuusentaimikosta joka vuonna lumenpäällä olevan osan. Polkevat kumolleen. Harvennusalan jätetyt kuuset repivät kyljistä. Männyn taimet ? kun ne ei des kasvamaan pääse.
Varttuneissa kuusikoissa tämän talven jäljiltä tosi paljon hirven kalttamia kuusia ainakin meilläpäin.
On outo juttu, että on perustettu hirvitalousalue ja maanomistajalta kysymättä liitetty metsätila hirvitalousalueeseen. Taimikot on määritelty hirvitalousalueen laitumiksi, eikä siihen voi mitenkään maanomistaja vaikuttaa. Nimellisesti ilmeisesti pääsee irti ainostaan irtisanomalla metsästysvuokrasopimuksen.
Hirvitalousalueiden perustamisen jälkeen hirvikannat on nostettu osassa hirvitalousalueita aivan tappiin. Uudessa organisaatiossa lienee jonkilainen ”paikallishallinto”, joka mahdollistaa sen ja jota osa hirvitalousalueista käyttää diktaattorimaisesti hyväkseen…siis vain osa.
Hirvikannan nostaminen on vedetty hatusta, eikä se perustu alueella olevien ”laidunten” eli taimikoiden pinta-alaan ja siten laidunnuksen kestävyyteen.
Talvikannan taivoite pitäisi määritellä esimerkiksi riistahoitoyhdistysten alueella olevien mäntyvaltaisten taimikoiden pinta-alalla. Ainakin 5 ha / turpa pitäisi olla, laskien pois pihapiireissä ja vilkasliikenteisten teiden varsilla olevat taimikot, jotta havingot pysyisivät siedettävinä. Itse olen ilmakuvilla ja maastokäynneillä selvittänyt asiaa ja se kertoo paljon tilanteesta.
Nyt on käynyt niin, että metsäni on siis poistettu metsätalouskäytöstä ja siirretty hirvitalouskäyttöön mäntytaimikot/laitumet on kaluttu lähes piloille, koska mitään perustetta tai perustelua ei ole pohjana tavoitekannalle. Muuttama ihminen vain haluaa lisää metsästettävää ja kärsijöitä on valtavasti.
Suomi on saanut pitkällisen prosessin jälkeen uudet hirvitalousalueet. Kaikkiaan 59 hirvitalousaluetta on perustettu helpottamaan hirvikannan kehityksen ohjaamista. Jokaiselle alueelle asetetaan omat hirvikannan koon ja rakenteen tavoitteet, jotka on tarkoitus saavuttaa metsästäjien keskinäisellä yhteistyöllä.
Hirvet liikkuvat laajoilla alueilla, joten yksittäisillä metsästysseuroilla ja riistanhoitoyhdistyksillä on yleensä ollut vähäiset mahdollisuudet hoitaa hirvikantaa yksin. Tämän takia tarvitaan riittävän suuria ja yhtenäisiä alueita, joilla metsästäjät voivat tehdä yhteistyötä noudattaen yhteisiä tavoitteita ja verotusperiaatteita.
Hirvitalousalueiden koon suunnittelussa on otettu huomioon hirvien luontaiset liikkuma-alueet vuoden mittaan. Etelä-Suomen hirvillä on pienemmät vuosikotialueet eli vuosittaiset elinpiirit kuin Pohjois-Suomen hirvillä, minkä takia etelän hirvitalousalueet ovat myös pienempiä kuin pohjoisen. Etelässä hirvitalousalueen keskimääräinen pinta-ala on noin 250 000 hehtaaria, kun taas pohjoisessa sen pinta-ala on noin 800 000 hehtaaria. Alueiden rajat on sovitettu hirvien liikkumisen mukaan käyttämällä luonnollisia maantieteellisiä esteitä, kuten isoja vesistöjä ja riista-aitoja.
Kaikki riistanhoitoyhdistykset, alueelliset riistaneuvostot sekä riistakeskusalueet ovat eri tavoin olleet vaikuttamassa aluejakoon. Maa- ja metsätalousministeriö päätti lopulta hirvitalousalueiden rajoista joulukuussa 2014.
Suorittavan kuvauksesta oli pudonnut loppuosa pois, jatkuu näin:
”Uudet hirvitalousalueet otetaan käyttöön vuonna 2015, jolloin myös jokainen alue saa omat hirvikannan koon ja rakenteen tavoitteet. Alueelliset riistaneuvostot sopivat tavoitteista yhdessä seutujen sidosryhmien kanssa aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Tämän jälkeen hirvitalousalueiden riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat verotuksen laajuutta kullekin vuodelle, jotta syksyn metsästystä varten voidaan hakea sopiva määrä metsästyslupia. Hirvijahti siis sopeutetaan joka vuosi tavoitteisiin, jotta nämä tavoitteet täyttyvät. Hirvikannan myönteiset ja kielteiset vaikutukset voidaan näin toimien pitää tasapainossa.”
Samoin kyseinen osa sidosryhmien kanssa yhdessä sopimisesta on pudonnut eräiden alueellisten riistaneuvostojen käytännöstä pois, vaikka se on metsästyslakiin kirjattu.
Luotetaan ilmeisesti siihen, että eri oikeusasteissa on niin vahva metsästäjien edustus, että voi huoletta asemoida itsensä lain yläpuolelle.
suorittava porras
9.2.2017, 20:44
No mitenkäs sitten suu pannan , jos oikeusasiamies ei nää aihetta jatkotoimille?
Loppuuko purinat siihen , vai valitetaanko vielä jonnekin ,
jos oikeusasiamiehellä sattuu olemaan metsästyskortti ja kuuluu hirviporukkaan?
Varsinaiseen aiheeseen eli kuvaan vielä sen verran , että taimikko olisi tarvinnut varhaishoidon . Näyttää olevan tiheys paikoin 7-10 runkoa/m2 .
Kysyn vielä , että kuinka moni on tehnyt taimikoiden oikea-aikaisen taimikonhoidon ennen vuoden 2015 kemera-uudistusta ?
Kyseistä ajankohtaa ennen varhaisperkauksen toteuttivat vain aniharvat . Jos taimikonhoitoon on saanut tukea ennen vuotta 2015 , on toimenpide ollut taatusti myöhässä biologisessa mielessä ja taimikko on ehtinyt kärsiä ja heikentyä hoitamattomuudesta . Syyllisyyksiin en ota kantaa , mutta hirvi on äänestänyt suullaan ja jaloillaan ko tapauksissa.
Nyt tuli jo suorittavalta sellainen herjaus, että meikäläisen mitta taisi täyttyä lopullisesti. Jos jollain on otsaa täällä väittää, että vain aniharvat suomalaiset metsänomistajat olisivat huolehtineet taimikoiden varhaisperkauksista ennen vuoden 2015 kemerauudistusta, puuhuu täyttä roskaa. Saattaa olla, että edustamasi hirvenmetsästäjät ovatkin ne, jotka suusi lopulta tukkivat .
Olen silti täsmälleen sitä mieltä että tuo suorittavan jankutus metsän hoidosta ja sen aiheuttamasta hirviongelmasta kuuluvat tyystin eri asiaosioon. Kukaan ei kiistä etteikö taimikon hoito ole hienoa ja etteikö se kannattaisi mutta silti se ei saa olla missään korrelioosissa hirvien laidunnuksen suhteen. Hirvi ei ole automaattiongelma maassamme vaan metsästysorganisaation aiheuttama ongelma josta vain yksinkertaisesti pitää saada loppu. Hirviä on maassamme ollut metsätalouden moninaisten tapojen sietämä määrä jopa minun muistiaikanani eikä siitä ole kuin vuosikymmeniä. Paluu siihen aikaan pitää tapahtua nopeasti!
Tarkennetaan vielä, että kuvan tiheä taimikko on metsän paras, se on ainoa josta saattaa tulla muutama tukkipuukin, vaikka isoja aukkoja on. Hirvi on harventanut sitä sitä viiden vuoden ajan voimakkaasti, avustaminen olisi ollut katastrofi. Istutuskuvioilta ei tule ainuttakaan kunnollista mäntytukkipuuta. Se harva taimikko aloituksen kuvista on istutuskuviolta ja alla oleva linkki aukeaa, niin se toiselta istutuskuviolta.
Yhtään taimikonhoitokemeraa en ole hakenut ennen vuotta 2015.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/siksi-kuusta-liian-karulle-kasvupaikalle-ii/
Visakallolle vastaan , että aika tavallinen tapa hoitaa taimikoita on valitettavasti ollut vasta ennakkoraivaus . Tavallisimmin on ryhdytty pelastamaan taimikkoa talonkorkuisen vesakon seasta ajatuksella , että yksi raivauskerta riittää . Kolmasosa taimikoista on jäänyt täysin hoitamatta .
En kirjoittele raivausasiasta hirvivahinkoja vähentävänä tekijänä suinkaan piruuttani enkä ketään kiusatakseni . Se vain on yksi varteenotettava tapa vähentää vahinkoja tai välttyä niiltä kokonaan . Täällä viitattuja mahdollisia metsästykseen kohdistuvia hallinnollisia toimia saadaan odotella vuosia ja niiden käytäntöön panoa toinen mokoma . Monta taimikkoa ehtii mennä pilalle ennen sitä, ellei tehdä mitään sitä ennen . Metsästäjien kyvyt pitää hirvikanta kurissa olette nähneet. Välillä onnistutaan paremmin , välillä huonommin , mutta hirvi tulee pysymään ikuisesti jonkinsteisena riskinä metsän kasvattajalle .
Merkittävämpi hyöty raivauksella saavutetaan , kun puut toimenpiteen ansiosta järeytyvät nopeammin . Jokainen käsittää , mitä merkitsee tänä päivänä sahojen ilmoitus korottaa tukkien läpimittarajoja 18-20 senttiin . Hoitamattomasta metsästä saadaan vain kuitua.
Mistä sitten johtuu esim. meikäkäisen metsien hirvituhot, vaikka olen tehnyt kaikki varhaisperkaukset ja raivaukset ajallaan yli neljänkymmenen vuoden ajan?
Suorittavan jutut…
Omatoimisesti vähensimme hirvilupien hakua kun, jne…
Yllättäin pyytämättä hirvikanta räjähti: Lisäsimme hirvilupien hakua mutta maltillisesti kun, jne…
Onko alueella esim . leveitä johtokäytäviä , pajua kasvavia teiden varsia ja ojikoita ? Kulkeeko kenties hirvien muuttoreitti maittesi halki ? Yksi vahinkoihin vaikuttava tekijä voi olla , että alueen metsästys on teiden tai asutuksen takia vaikeaa järjestää ja metsästyspaine suuntautuu muualle . Hirvet oppivat kiusallisen hyvin käyttämään ko olosuhteita hyväkseen.
Alueelle pesiytynyt naaras voi tuottaa harmia useita vuosia synnyttäessään vasat jatkuvasti samoille tienoille . Joskus riittäisi , kun tämän kantanaraan saisi pois päiviltä . Tämän toteuttamisessa tarvitaan maanomistajan ja metsästäjien tiivistä yhteistyötä . Jos lähellä sattuu olemaan vielä eri seurueiden välinen raja , on syytä ottaa kolmaskin osapuoli mukaan talkooseen .
Aivan turhaa on tuollaisen suorittavan selittely. Aina löytyy syy hirvituhoihin, kukaan ei pysty täysin pitämään poissa kaikkia pajuja tms. jolla syyn voi kaataa metsänomistajan niskaan. Asian nyt vain on niin, että tuollaiset seikat ovat osa normaalia metsää, eikä niitä voi poistaa. Sama juttu, jos johtolinjatkin etäisyydelle x metriä saakka on julistettava hirvituhoille altistettavaksi alueeksi. Melkoinen määrä kun linjoja metsissä on. Metsästäjätkö nuo alueet hirvilaitumiksi ostavat vai vihreiden tavoin leikkivät toisten rahoilla?
Sorkkaeläinkanta pitää asettaa tasolle, jossa normaalissa suomalaisessa talousmetsässä on mahdollista metsätaloutta kannattavasti harjoittaa. Ja kun kantojen laskenta tuottaa vaikeuksia, onnettomuustilastoista saa selkeät suuntaviivat. Jo useamman vuoden ajan suunta on ollut jyrkästi kasvava, mutta itselle on uskoteltu kannan olevan alhaalla. Täysin vastuutonta, typerää ja reaalimaailmasta vieraantunutta toimintaa, jota suorittavan selittelyt vain pahentaa! Itse jos palkkatyöhöni liittyen suhtautuisin asiakkaiden ja muiden osapuolien toimintaan vastaavalla tavalla, olisin saanut lopputilin jo kauan sitten.
Jossain metsästäjien tekemässä julkaisussa muuten neuvotaan säästämään puskia teiden varsille tms. jotta sillä ohjattaisiin hirvien ruokailu toisarvoisiin paikkoihin. Itse en ajatuksesta ole pitänyt ja muutenkin arveluttaa se, että metsästäjät alkavat neuvoa metsätalouden harjoittajia metsän hoidossa. Ilahduttavaa onkin, että suorittava on edes tässä asiassa rehellinen. Metsästäjien neuvonta onkin omien etujen maksimointia, ei pyrkimystä hirvituhojen minimointiin. Tuon selkeämmin ei pukki kaalimaata voisi vartioida.
Hirvien muuttomatkoista en tarkemmin tiedä, mutta mitään noista suorittavan luettelemista haitoista ei maillani ole. Teitä on, mutta niiden laidat pidetään koko ajan raivattuina. Yhteistyö hirviseuran kanssa on saumatonta. Lupia ja lisälupia ei vain yrityksistä huolimatta ole saatu riittävästi suhteessa alueella olevaan hirvikantaan. Kysymys ei suinkaan ole vain omista metsistäni, vaan koko alueesta jossa metsiä on hoidettu tavallista paremmin.
Tuo tienvarsipuskien säilyttämisneuvo kertoo hyvin nykyaikaisesta hirvenmetsästyksestä, jossa metsän puolella ei juuri liikuta, vaan kaikki toiminta tapahtuu teiltä käsin, ja siten hirvetkin halutaan opettaa oleilemaan lähellä teitä.
Tuo kyllä erittäin ikävä piirre näissä metsästäjäpiireissä ja heidän pääkuppikunnissaan että aletaan tosiaan neuvoa mihin pitää puskia jättää ja mihin ei. Myös ohjeet riistatiheiköistä jne. Mutta että siihen vielä lähtee MTK mukaan kertoo vielä yhdestä ison luokan pukista näiden pikkupukkien kaalimaan vartioinnissa. Kritiikitön beesaus näihin ”ohjeistuksiin” ja vielä käytetään hyväksi metsätalouden toimijoita kuten Metsäkeskusta ja MHY:iä. Tuohan on jo suorastaan rikollista ohjata teiden varsiin hirvieläimiä oleilemaan. Ehkä juuri siksi niitä tiellä näkeekin entistä useammin. Toki kannan määrä on siihen pahin tekijä.
Suorittavan perusteilla hirvet nääntyisivät nälkään hoidettujen taimikoiden liepeillä.
Kyllähän se on niinkin että kun hirvikanta on liian suuri niin vahinkoja tulee taimikoihin on ne sitten raivattu tai raivaamatta. Toisaalta hirvien taipumuksena on sijoittua sellaisille alueille jossa on ruokaa hyvin tarjolla ja mieleistä ruokaa. Havupuut eivät ole hirven ruokalistalla kärkipäässä mutta toki nekin kelpaavat kuten kuvassa näemme liiankin hyvin.
Raivauksella voidaan päästä siihen että alue ei ole hirville niin mieluinen että he siirtyvät toiselle alueelle, mikäli parempia laidunalueita on tarjolla. Ymmärrän täysin palenterin, ja muidenkin, turhautumisen hirvivahingoille ja jos minun metsässä samanlaisia vahinkoja syntyisi niin varmasti jahti kohdistetaan sen alueen hirviin. Se on selvä että hirvikanta on liian suuri ja uskon että verotusta tullaan lisäämään huomattavasti ensi vuonna. Hirvitalousalueet ovat toimineet vasta reilun vuoden joten sitä organisaatiota on turha tässä vaiheessa arvostella.
Mukava nähdä, että MM myöntää sen tosiasian, että kun sorkkia on liikaa, niin silloin ei oikein mikään auta. Varmasti lupia ja kaatoja tulee syksyllä lisää. Tässä on vaan se ikävä puoli, että riistaneuvostolle on yritetty takoa lekalla päähän, että jos kantaa aletaan leikata vasta sitten, kun vahingot ovat realisoituneet, niin ollaan auttamatta myöhässä. Niin siinä taas kävi, ensin syödään taimikot pahaan kuntoon ja vasta sitten herätään.
Uusi riistaorganisaatio on ollut kyllä jo vuodesta 2011, jolloin tuli voimaan uusi riistahallintolaki. Ne alueelliset riistaneuvostot ovat sen lain peruja ja hallinnoivat useita hirvitalousalueita. Tämä ”talousaluejako” vaan toi selvästi näkyviin oman alueen numerot ja sen ettei kaikki ole kunnossa.
Siitä ”hirvitaloudesta”:
Täällä on hirven-ja valkohäntäpeuran yhteisen lihantuoton arvo noin 1,5€ / ha vuodessa. Jos hirvitalousalueen tuotosta vähennetään hirvi-ja peurakolareista aiheutuneet kulut sekä taimikkotuhot, on hirvitalousyhtymä konkursissa. Siitä huolimatta sillä on määräysvalta esimerkisi metsätalouteen nähden.
”Tuo tienvarsipuskien säilyttämisneuvo kertoo hyvin nykyaikaisesta hirvenmetsästyksestä….”
Haluaisin tietää , mistä tämä ”tieto” on peräisin ? Olen itsekin osallistunut tienvarsien raivaukseen jo yli 30 vuotta sitten , jolloin teemana oli näkyvyyden parantaminen hirvionnettomuuksien välttämiseksi . Tämä teema on edelleenkin voimissaan. Itse olen todennut useaankin otteeseen , että mahdollisten riistatiheiköiden paikka ei ole lähelläkään tietä .
Monipuolista ravintoa ja suojaa voi tarjoilla metsätalouden suhteen toisarvoisissa paikoissa soiden liepeillä ja kosteikoissa tai siellä , missä puu kasvaa muutoinkin huonosti tai on hankala korjata talteen . Näitä kohteita riittää Suomessa . Sähkönsiirron johtokäytävät ovat myös riistan suosimia ruokailupaikkoja . Mäännyntaimikon lähettyvilä tällainen on riski .
Täällä vähätellään taimikonhoidon merkitystä hirvivahinkoja vähentävänä tekijänä . Oikein ajoitettuna se on sitä mitä suurimmassa määrin .(taimikonhoitoketjussa Peteltä ja muutamalta muulta erinomainen selostus siitä , mitä oikea-aikainen käytännössä tarkoittaa). Jos taimen kehitystä voidaan nopeuttaa hoitotoimin , tarkoittaa se myös sitä , että se on vähemmän aikaa alttiina hirvien vierailuille . Vuosien ero kehityksessä hirvien ulottumattomiin ei voi olla vailla merkitystä vahinkoja torjuvana tekijänä .
Älä nyt suorittava taas aloita tuota samaa jankutusta raivauksen tärkeydestä, koska se on itsestäänselvyys niille metsänomistajille, joille metsällä on taloudellista merkitystä. Silloin kun hirviä on liikaa, ne tekevät vahinkoja myös erittäin hyvin hoidetttuissa taimikoissa. Kuinka monta kertaa tämä pitää toistaa?!
”Haluaisin tietää , mistä tämä ”tieto” on peräisin ?”
Ainakin Tapion riistametsänhoidon suositukset väittävät että laidunnuspaine tasaantuu kun ei raivata liikaa ja suorittava väittää ettei raivata tarpeeksi :
”Kasvatushakkuissa on ollut tapana raivata alikasvos turhankin perusteellisesti. Kaikki metsäkanalinnut, monet muut riistalajit ja hirvieläimetkin tarvitsevat alikasvoksen tarjoamaa suojaa ja ravintoa.
Taimikonhoidossa vältetään monipuolisen lehtipuuston ja pensaston tarpeetonta poistamista. Hirvien laiduntamispaine voi tasaantua jos niiden suosimaa ravintoa on tasaisesti saatavissa.
Nuoret metsät ja reunavyöhykkeet, jossa on maistuvia lehtipuita ja mäntyjä, ovat hirvieläimille tärkeitä.
Erilaiset joutomaat, kuten sähkölinjojen aluset ja metsäteiden varret kannattaa hyödyntää hirvieläinten ravintokohteina suosimalla niillä hirvieläimille mieluisia ravintokasveja.
Metsänhoidon suositusten johtoryhmä:
Toivonen Ritva, Metsätalouden
kehittämiskeskus Tapio, puheenjohtaja
Ojala Juha, Maa- ja metsätalousministeriö,
varapuheenjohtaja
Brander Sauli, UPM Metsä
Eini Ari, Suomen metsäkeskus
Eräjää Sini, Suomen luonnonsuojelu
–
liitto ry.
Hakkarainen Juha, Maa- ja metsä-
taloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
Huurinainen Arto, Tornator
Islander Anu, Metsäteollisuus ry.
Jaakkola Simo, Koneyrittäjien liitto ry.
Jylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain
Keskusliitto MTK ry.
Kangas Jyrki, Metsähallitus
Kauppi Lea, Suomen ympäristökeskus
Kostama Jari, Energiateollisuus ry.
Kumpula Jussi, Metsähallitus
Lahtinen Lasse, Maa- ja metsä-
taloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
Larnimaa Riitta, PVO Oy
Lehti Antero, Metsänhoitoyhdistys
Päijät-Häme
Lindholm Esa, Bioenergia ry.
Luukkonen Jari, WWF Suomi ry.
Länsitalo Jorma, Stora Enso Metsä
Merivuori Kai, Suomen Sahat
Mäntylä Juha, Metsä Group
Mäkelä Matti, Maa- ja metsätalous-
ministeriö
Oksa Sami, UPM Metsä
Orava Reijo, Suomen riistakeskus
Pajuoja Heikki, Metsäteho Oy
Peltola Matti, Koneyrittäjien liitto ry.
Pukkala Timo, Itä-Suomen yliopisto
Raitio Hannu, Metsäntutkimuslaitos
Rantala Juho, Metsä Group
Salo Tomi, Metsäteollisuus ry.
Sulkava Risto, Suomen luonnonsuojeluliitto ry.
Sunabacka Sixten, Työ- ja elinkeino-
ministeriö
Taalas Petteri, Ilmatieteen laitos
Tanninen Timo, Ympäristöministeriö
Temmes Jaakko, Pääkaupunkiseudun
metsänomistajat ry.
Vierula Jorma, Suomen metsäkeskus
Wallenius Pauli, Metsähallitus
Yli-Talonen Jari, Metsänhoitoyhdistys
Päijät-Häme
Äijälä Olli, Metsätalouden kehittämiskeskus
Tapio, sihteeri
Metsänhoidon suositusten ohjausryhmä:
Äijälä Olli, Metsätalouden kehittämiskeskus
Tapio, puheenjohtaja
Eräjää Sini, Suomen luonnonsuojelu-
liitto ry.
Fredriksson Tage, Bioenergia ry.
Heikkinen Eljas, Suomen metsäkeskus
Hämäläinen Jarmo, Metsäteho Oy
Islander Anu, Metsäteollisuus ry.
Jylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain
Keskusliitto MTK ry.
Järvinen Erno, Maa- ja metsä-
taloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
Kalin Leena, Pääkaupunkiseudun
metsänomistajat ry.
Kolström Taneli, Metsäntutkimuslaitos
Kouki Juha, Pohjolan Voima Oy
Kunttu Panu, WWF Suomi ry.
Lahtinen Lasse, Maa- ja metsä-
taloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
Lehtonen Hannu, Metsähallitus
Lehtosaari Pasi, Stora Enso Metsä
Leskinen Aarne, Metsähallitus
Loiskekoski Maarit, Ympäristöministeriö
Luukkonen Jari, WWF Suomi ry.
Manner Ville, Koneyrittäjien liitto ry.
Mikkilä Ari, Stora Enso Metsä
Mustonen Risto, Suomen luonnon-
suojeluliitto ry.
Mäkelä Aku, Koneyrittäjien liitto ry.
Mäkelä Matti, Maa- ja metsä-
talousministeriö
Nurmi Jarkko, Suomen riistakeskus
Peltola Heli, Itä-Suomen yliopisto
Raivio Suvi, Metsäteollisuus ry.
Rakemaa Anna, Suomen metsäkeskus
Rantala Jouni, Suomen metsäkeskus
Rosenberg-Riihimäki Eine,
Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme
Sallinen Maarit, Tornator Oyj
Schildt Jyri, UPM Metsä
Smolander Heikki, Metsäntutkimuslaitos
Soimasuo Janne, Metsä Group
Syrjänen Kimmo, Suomen ympäristökeskus
Svensberg Marko, Suomen riistakeskus
Tuomenvirta Heikki, Ilmatieteen laitos
Viisanen Yrjö, Ilmatieteen laitos
Väkevä Jouni, Metsäteollisuus ry.
Wallenius Pauli, Metsähallitus
Weijo Ahti, Jyväskylän Energia Oy
Yrjönen Janne, Stora Enso Metsä
Sved Johnny,
Metsätaloudenkehittämiskeskus Tapio,
sihteeri
Helsingissä 3.4.2014
Aika monta nimeä näyttää suosivan hirvitaloutta . Minä en. Taimikossa ei tarvita yhtään risua niin kauan , kun latvus on hirven turvan ulottumattomissa . Yleinen tie ei onneksi ollut lipsahtanut riistatiheiköiden sijoituspiiriin .
Metsätiekin on vähän kaksipiippuinen juttu . Hirvi aterioi mielellään pajuja tieltä käsin , mutta yhtä kätevästi se pajukoitunut tie ohjaa hirven sen varren männyntaimikkoon .
Toinen ongelma on sellaisen tien käyttäminen hirvijahdissa .
Talvella riistaneuvoston metsästävä maanomistajien edustaja totesi minulle eräästä tukkoisesta metsäautotiestä ,että hirveä ei ehtinyt edes tunnistaa , saati ampua , kun se oli jo näkymättömissä , joten ampumatta jäi . Monesti hirvi jää kokonaan näkemättäkin vastaavissa olosuhteissa ja kaivattu havainto tekemättä .
Täystiheä t2 kuusitaimikko antaa yhtä huonon näkyvyyden kuin mikä tahansa pusikko.
Täystiheä t2 kuusikko ei kasva (tai ei ainakaan pitäisi) tiealueella , eikä erityisesti houkuttele hirviä . Siellä tosin voi aukkopaikoissa kasvattaa pajua , haapaa ja pihlajaa ilman suurempaa vahinkoriskiä ja ohjata hirvet ruokailemaan sinne.
Minulla puusto ulottuu teiden ja ajourien reunaan saakka. Kuusikosta puhuttaessa vaikutus näkyvyyteen on ihan sama kuin tien varressa kasvavan pusikon.
Olet monesti selitellyt metsästyksen vaikeutta hoitamattomuudesta johtuvalla huonolla näkyvyydellä. Mikä tahansa onnistunut havupuutaimikko ja vähän varttuneempikin puusto, etenkin kuusikko tarjoaa n. 2 m näkyvyyden ilman ainoatakaan pajua tms. vesakkoa. Ei siis ole näkyvyys kiinni raivauksesta.
Ellei kyse olisi vakavasta asiasta olisi huvittavaa, että nyt ohjaatkin hirvet ruokailemaan pajukkoon, vaikka viereisellä kuviolla epätoivoisesti yritän kasvattaa koivua ja mäntyä ja äsken pajut oli syynä tuhoihin. Hirvet kun ei metsäsuunnitelmasta kuviokarttaa osaa ruokapaikkoja valitessaan katsoa.
Kansalaisaloite eduskuntaan?Hirvituhojen takia monet kärvistelevät
Ihmettelen MTK:n ja MHY-portaan kyvyttömyyttä hirvituhoasioissa.
Valtion tilitarkastajat voisivat ynnäillä taloudellusia manetyksiä !!
Viherkommunistit voisivat olla huolissaan rauduskoivun katoamisesta laajoilta aloilta
Hirvimafia hegatiivisessa mielessä pitää enempi nostaa keskusteluun.Riistahallinnon toimet kriittisen tarkasteluun
Hirvimafia käyttää mo :n huonoa järjestäytymisastetta hyväkseen.Jälleen katse kääntyy MHY:n
Kyllä valtion tilintarkastajat ovat ynnäilleet menetyksiä. Tilintarakastuskertomuksessa vaadittuja toimenpiteitä ei ole tehty, joten pyysin tarkastusvirastoa ottamaan tarkastuskertomuksen uudelleen käsittelyyn. Ei otettu, roskiksessa on ja pysyy. Samanlainen tulppa tulee vastaan joka puolelta, kun lähestyy viranomaisia tai päättäjiä eri suunnista.
https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/mita-tapahtui-tarkastuskertomukselle/
Kun lukee sen tilintarkastuskertomuksen(vuodelta 2005) ja siinä tehdyt korjausesitykset ja vertaa niitä hirvikannan hoitosuunnitelman tietoihin , ei voi väittää ,että mitään ei olisi tehty . Hirvien määrkin on keskimäärin puolittunut koko valtakunnassa ja vain kolmen hirvitalousalueen tavoitteet poikkeavat suunnitelman linjasta . Paikalliset tietävät , miksi .
Se että metsästäjien keski- ikä keikkuu kuudenkympin paremmalla puolella asettaa omat rajoitteensa suunnitelmien toteuttamisen suhteen niin henkisellä , kun fyysiselläkin tasolla . Esimerkkinä tavoite metsästää hirviä enemmän naaraspainotteisesti . Joka on suorittanut metsästyskortin aikaan jolloin vasallisen naarashirven kaataminen oli raskas rikos välittömästi vasan kaatamisen jälkeenkin , ei taatusti riskeeraa tilanteessa tänäkään päivänä . Tuottavan naaraan ampujaa katsotaan seurassa pitkään , jos tällaisen joku sattuu kaatamaan . Tämä kulttuuri tuskin muuttuu ennen , kun nämä (enemmistö)poistuvat metsästäjien joukosta.Varovaisuus naarashirvien verotuksessa tarjoaa jatkuvia yllätyksiä kannan hallinnnassa. Kyseisen seikkan korjaamiseen eivät valtiontilintarkastajienkaan keinot riitä ..
Ei hirvimäärä ole puolittunut 2005 tilanteesta. RHY käsityksen mukaan niitä on tällä alueellakin enemmän kuin 2005.
”Se että metsästäjien keski- ikä keikkuu kuudenkympin paremmalla puolella asettaa omat rajoitteensa suunnitelmien toteuttamisen suhteen niin henkisellä , kun fyysiselläkin tasolla.”
Kukahan valistaisi maa-ja metsätalousministeriötä, että metsästäjät eivät fyysisen ja henkisen rajoittuneisuutensa vuoksi enää pysty pitämämään hirvikantaa kurissa?
Itse uskaltaisi ihan noin yleistää. Täällä on rajoittuneisuus ollut lupien rajoitusta.
2005 jätetyn raportin aineisto perustuu vuosituhannenvaihteen tilanteeseen. Kannan leikkaus oli jo täydessä käynnissä vuonna 2005. Meilläkin suurimmat kaatomäärät olivat käytössä vuosina 2000- 2004.
7/ 1000ha .
Viittasin lähinnä ikääntyneemmän porukan suhtautumista naarashirven kaatamiseen . Yli puolet saaliista pitäisi olla naaraita , jossakin jopa 2/3 osaa. Tilastoista voi kurkistaa onko suosituksia noudatettu . Pitempi perustelu edellisessä kommentissani .
Suorittava on ehkä oikeassa tuon kulttuurin suhteen. Lehmän kaataminen on osalle mahdottoman vaikeaa. Jos suositukset ei auta niin avuksi täytyy ottaa pakko. Tiedän, että monen seuran suositus 6 – jopa 12 tappisten rauhoittamisesta otetaan jo tosissaan. Tulostakin alkaa tulla, oli se metsänomistan kannalta relevanttia tai ei niin ”suursonneja” alkaa olla enemmän.
Kuitenkin, suositukset ei taida riittää. Kun kerran ne hirvet tunnistetaan niin hyvin, niin aivan hyvin voidaan jakaa isojen luvat lehmiin ja sonneihin erikseen. Siis ihan virallisesti. Nyt kun seura saa neljä ison lupaa niin kaatuu 3-4 sonnia. Jatkossa jos myönnetään 3 lupaa lehmälle ja 1 sonnille, niin taatusti alkaa vaikuttamaan. Valitettavasti näin kovakalloisia ovat nämä metsästäjät.
Itsellä on ollut onni, että jo edellinen sukupolvi laittoi pystyyn maanomistaseurueen. Meillä on viimeisen 10v aikana ollut keskimäärin 8 miestä tai naista metsällä. Lupia on saatu kun on niitä tiukasti vaadittu. Aluetta meillä on vain 2500ha. Viime vuonna kaadettiin 5 isoa (4 lehmää) ja 4 vasaa. Naapurissa on oikein metsästysseuroja, lupia niillä 1+2 tai 2+2. Emme ole varsinaisesti suosittuja, mutta epäsuosiota näyttää avoimesti vain maattomat naapuriseurojen muutama jäsen. Metsänomistajat kiittää.
Omaa koiraakaan ei ole, mutta tulijoita on jonoksi asti. Voidaan valita hyvät koirat ja asialliset koiramiehet. Meillä saa koiramies aina kaataa kun vaan on tilaisuus. Ja mielellään vasat ja lehmä samaan kasaan jos vain mahdollista.
Näin pienellä porukalla jahti ei aina onnistu, ”passiketjut” ovat harvoja. Periksi ei kuitenkaan anneta vaan niin kauan jahdataan kun hyllyluvatkin on käytetty. Ja yhtään, ei yhtään, anneta armoa yksinäisille lehmille jahdin loppuvaiheessakaan.
Lopputulos on se, että rannikolta vaeltaa loppuvuodesta hirviä alueelle siihen malliin, että männyn viljely ei ole mahdollista. Että se niistä hirvitalousalueista. Keskimäärin tilanne on varmaan tosi hyvä p*****e!
Petelle täytyy todeta , että meillä hukuttaisiin hirviin , jos oltaisiin ainoastaan maanomistajien varassa . Ainoastaan yksi jäsenistä omistaa paikkakunnlla maata tällä hetkellä ja maanomistajien kaatamat hirvet sopivat yhden käden sormiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä .
Muualta muuttaneita koiranohjaajia on kiittäminen siitä , että hirviä kaadettiin enimmillään 27 yksilöä vuodessa vajaan 4000 ha:n alueelta . Ruuti on kuivaa edellenkin , vaikka on kyseessä pääosin ”maattomista” metsästäjistä koostuva porukka .
Erityisesti on kunnostautunut riistahallinnossa pitäjän edustajana oleva metsästäjä .
Hänelle ei meinannut löytyä hirviporukkaa , mutta onnistuimme hänet rekrytoimaan .
Moni syyttelee riistahallinnon toimia , mutta ei tiedä välttämättä riittävästi siitä , mitä siellä on saatu aikaan , ohjeistuksista puhumattakaan .
Tämä edellä mainittu jäsen toi meille jo seuraan tullessaan esim.viestin siitä , että valkohäntäpeuran leviämistä tulee voimakkaasti rajoittaa . Niin meneteltiinkin , ja viimeiset kymmenen vuotta ollaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta oltu peuravapaata aluetta .
Riistahallinnon suunnasta on tullut myös muuta tietoa , jonka pohjalta olemme pystyneet tekemään oikeita ratkaisuja metsästystilanteessa . Mainitsemani naaraisiin painottuva metsästystavoite tuli kuluneella kaudella kaikille seuramme jäsenille konkreettisesti selväksi edellä mainitun jäsenen toimesta esittäessäni nuorille jäsenille poikkeuslupaa ampua myös sonni , jos eteen sattuu tulemaan . Rhy:n palaverissa oli sovittu , että kukin seura ampuu vain yhden uroksen . Kaikki siitä eteenpäin tulisi olla naaraita tai vasoja . Meilläkään ei tästä poikettu . Kuitenkin uros/naarassuhde saatiin kohdalleen yhden osakasseuran ammuttua vain naaraita. Sen verran tiukkaa vääntöä uros/ naarasverotuksesta käytiin alueen sisällä , että yhteisluvan jahtipäällikkö luopui toimestaan . Hän kuitenkin piti tiukasti kiinni suositukesta metsästää naarashirviä uroksia enemmän virkakautensa loppuun asti .
Niinkuin suorittava tuossa todistaa, niin vapaaehtoisuus ei riitä. Tarvitaan kiintiöt lehmille ja sonneille erikseen. Suorittavan seura ja tämä jossa olen jäsenenä ovat harvinaisia poikkeuksia. Seurojen kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt myös vaikeuttavat tasapainoista verotusta. Tyypillinen tällainen on se että lehmää ei saa kaataa samalla kertaa kun sen /ainoa vasa on kaadettu.
Minusta tuntuu että Suorittava porras metsästelee alueella, missä asiat on laitettu kuntoon ja sorkkaeläinkannat pidetään kohtuullisina. Valitettavasti monessa paikassa kanta pääsee välillä ylisuureksi jostain syystä ja sehän riittää, kun kerran taimikkovaiheessa tulee suurempi hirvituho, odotettu 15000 euron päätehakkuu tulos muuttuukin 5000 euron päätehakkuu tuloksi.
Ei pete enää lisää rajoituksia naaras/uros kiintiöillä. Sitten valitettaisiin, olisihan noita ollut, mutta väärää sukupuolta jne.. Jos on varaa valitakin, niin silloin on hirvikanta liian suuri.
MJO:n kanssa täysin samaa mieltä. Lisäkikkailut erilaisilla kiintiöillä vain pahentavat tilannetta ja antavat työkaluja uusille selityksille, joita on jo ihan tarpeeksi.
”Suuri kuva” on tämä: Riistahallinto on halunnut kasvattaa hirvimäärää. Se on ihan suoraan sanottu lehtien palstoillakin moneen kertaan. ”Kanta on ollut liian pieni ja sitä haluttiin kasvattaa”.
Vuonna 2012-2013 kaatoluvat vedettiin minimiin 3-4 vuodeksi kannan kasvattamiseksi. Annnettiin ymmärtää, että hirvikanta olisi ”alhaalla” 70. 000 luokkaa. Luken myöhemmät takaisinlaskennat ovat osoittaneet kanta oli ainakin 85 000 luokkaa. Eli lähellä asetettua ehdotonta ylärajaa. Nyt hirviä on kevään vasonnan jälkeen yli 150 000.
Riistahallinnolle on selvästi esitetty tutkimustulokset, ettei nykyinen taimikkomäärä ja taimikkorakenne pysty elättämään tällaista määrää hirviä. Ei vaikuta yhtään mitään, kasvatetaan vaan kantaa. Kaikki faktat heitetään roskakoriin, mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa. Tämä viimeinen tempaus saattaa olla kuitenkin lopullinen kuolinisku minkäänlaisen järkevän metsätalouden harjoittamiselle suuressa osassa maata. Tämän kevään taimikkokierros on antanut monelle esimakua, mitä tuleman pitää.
Sitten tänne pastalle kirjoittaa kyseisen hallinnon puolustaja, jonka mielestä syypää tilanteeseen on metsänomistaja. ”Syyllinen” on vanhaisäntä, joka on jättänyt pajupuskan ojan varteen tai metsänomistaja, joka on kaivanut kaiken mahdollisen saatavissa olevan tiedon miten välttyä hirvituhoilta….eikä mikään auta. Itsekin tein ”maisemointi-istuksen” kuuselle tänä keväänä, väärää puulajia väärälle paikalle, kun hermot eivät kestä katsoa taimetonta metsäpohjaa. Mitään taloudellista perustetta toimenpiteelle ei ole.
Järkyttävintä on, että kysyinen nimimerkki näyttää suunnattomasti nauttivat toisten aidosta ahdingosta ja toisten kiusaamisesta. Lisäksi kirjoittelu kärjistää metsänomistajien ja metsästäjien välejä ja mustamaala metsästäjien mainetta.
Vastuullisia tilanteeseen ovat kuitenkin ne tahot, joilla on päätösvalta ja haluavat nostaa ja ylläpitää kestämätöntä hirvimäärää.
Oliko se Pekos Bill vai Lycku Luke kun olivatten kovia pyssymiehiä.Tämän päivän metsästäjät ei vaan pysty siihen.Näkyvyys kun on pari metriä niin ei paljo kerkeä.Lippusiimoja on käytetty kovin,mutta kun mennee läpi niin mennee.Ja niitä raanakoita on hauska ettiä kissojen ja koirien kanssa.Mieluummin jää ampumatta kuin räiskiä sinne tänne ja sitte etsiä koko lutunan voimin.
Kaikki kitisijät:Mukaan vaan.
Enempää kantaa omistajan ominaisuuksiin ottamatta kuvassa on hirvien syönnös taimikossa , joka ei liiasta tiheydestä johtuen pysty tuottamaan terpeenejä ja on siten altis hirvivahingoille. Kylvötuppaita voi toki harventaa jo huomattavasti kuvan tilannetta aikaisemmin . Ei niitä taimia tarvitse yrittää 2 metrisiksi kasvatta tiheydessä 10kpl/m2 . Itseasiassa kuvassa voi olla vieläkin tiheämpi viritys , ainakin jos kyseessä on kännykällä napattu kuva .
Suorittava jos vaivautuu katsomaan kaikki kuvat niin ehkä selviää, että tuossa on yritetty kasvattaa taimikkoa monessa tiheydessä. Mikäs se oikea tiheys suorittavan mielestä? Tekee niin tai näin niin aina on väärin, veikkaan? Nykysuositus kylvötaimikoissa on, että kasvatellaan hyvinkin 3m pituuteen 5000kpl/ha tiheydessä jos taimia on. Onko tämä oikea tiheys? Pitääkö niitä riistatiheiköitä jättää vai jos jättää niin tuho on sittenkin metsänomistajan syy?
Tuo metsänomistajien syyllistäminen on todella vastenmielistä. On alueita joilla pahoja tuhoja on toistuvasti vaikka hoito olisi viimeisen päälle. Ja tuhovaihe kestää läpimittaan 10cm asti. Itselläni on taimikko jonka hoidin mielestäni oikein hyvin. Istutusmännikkö Etelä-Savossa, 2200kpl/ha. Männyillä pituutta 4-7m. Hirvi kalusi lähes jokaisen männyn 1,5m korkeudelta. Alikasvos kuusien (1,5m) takia ei käytännössä korvausta kun sieltä löytyy kuulemma se taimiaines ct-vt pohjalle hienosti.
Kyllä minä jotain tein väärin, eihän nyt hirviä voi olla lliikaa!
Hirvitalousalueiden idea taitaa olla siinä, että sosialistisessa hengessä kaikkien seurojen alueelle täytyy varmistaa kohtuullinen saalin (metsästäjien mielestä). Tämä taas johtaa siihen, että kun talvella hirvet kasaantuu tietyille alueille, niin tuhoja tulee. Ei se näin saa olla. Hirvet täytyy ampua niin vähiin, että joidenkin kokonaisten metsästysseurojen alueella ei montaa hirveä jatkossa kaadeta. Ja se on ihan oikein. Ei hirvenmetsästys mikään perusoikeus ole eikä se nauti omaisuuden suojaa kuten metsän pitäisi.
Minäkin haluaisin jo vihdoin kuulla perustellun vastauksen siitä, miksi hirviä pitää olla niin paljon, että vahinkoja syntyy?
Hirvien sopivan määrän kullakin alueella päättävät riistaneuvostot . Metsästysseurat puolestaan pyrkivät noudattamaan suosituksia . Hirvikanta on tällä hetkellä tasolla , joka vaatii ohjaustoimia ja valikoivaa metsästystä. Valikointi puolestaan onnistuu huonosti alueilla , joissa metsästysseurat ovat pieniä ja niiden välinen yhteistyö ei toimi .
Hirvet kerääntyvät eri vuosina eri kyläkulmille ja homman haastetta lisää se , että jossakin on vain aikuisia uroksia ja jossakin naaraita vasoilla tai ilman . Parin kolmen pyyntiluvan seurat ovatkin pulassa , kun kaadettavien yksilöiden sukupuoli on määrätty etukäteen. Esim. jos alueella sattuukin olemaan pelkkiä sonneja , jää kiintiön naaraat kaatamatta ja luvat niiltä osin käyttämättä. Näin tapahtuu pienen seuran kohdalla , jos yhteislupaa ei ole . Vasta kymmenien tuhansien hehtaarien kokoisilla yhteistyöalueilla homma saadaan toimimaan kunnolla ja hirvien kaadot kohdistettua oikeisiin paikkoihin kannan rakenteen kärsimättä ja luvat käytettyä täysimääräisesti.
Yhteostyön kehittämiseen ja aluekokojen kasvattamiseen kiinnitti huomiota valtion tarkastusvirastokin . Jokainen voi tahollaan seurata ,onko asia edennyt ja miten se on vaikuttanut metsästyksem tehoon .
Huolissaan kannattaa olla metsästäjäkunnan ikärakenteesta ja siitä , että maaseudulta ei löydy enää metsästystoimintaa ylläpitävää väestöpohjaa . Jo viiden vuoden sisällä olemme oikeasti vaikeuksissa hirvien kanssa , jos tuoreempia voimia ei tule poistuvie tilalle . Tähän olen kommeneissani kannustamassa varautumaan . Aseettoman metsänomistajan ainoat keinot vähentää vahinkoriskiä jo moneen kertaan mainituilla hoitotoimilla ja suojaamalla sen lisäksi taimikkonsa. Tämä ei ole piruilua vaan mahdollisuus , joka kannattaa käyttää hyväksi . Ei hirvi kaikkia taimia syö .
Niinpä, homman haastetta varmaan tosiaan lisää se, että riistahallinto ja seurat pyrkivät pitämään hirvikannan maksimaalisen korkealla niin että tuhot ovat ”hyväksyttäviä”. Näissä kahdessa tavoitteessa ei sitten molemmissa onnistuta, se on nähty. Jos kerran seuratoiminta on rapautumassa, niin se vaatii oman ratkaisunsa. Hirvikanta pitää saada alas nyt heti joka tapauksessa kun hienosäätö paikallisesti ei kerran onnistu.
Aika turha näitä selviä asioita on jatkuvasti toistaa, mutta vielä kerran, näin meillä:
Sidosryhmäläisistä kaikki, jotka suunsa saivat auki, olivat sitä mieltä, että kanta ( Luken mukaan 5,3/ 1000 ha) on puolitettava. Riistaneuvosto päätti hieman nostaa kantatavoitetta. Nyt on ihan mahdoton tilanne.
Sidosryhmäläisissä on Rhy metsänomistajajäseniä, jotka ovat sitä mieltä, että kanta on paisunut liian suureksi. Myös metsästäjien taimikot on syöty, kun lupia pantattiin. Aseen omistamisella ei ole mitään vaikutusta, kun ei saa ampua, jos lakia noudattaa.
Ukkoutuminen on eri ongelma, joka ei näy vielä täällä. Ei voi ajatella, että muita ongelmiakin on tulossa, ei vanhoja kannata ratkaista.
Tuosta isojen alueiden yhteistyöstä vielä. Oma seurue perustettiin 80-luvulla kun pitäjän kokoinen seura ei pystynyt/halunnut hirvikantaa hallita. Noista ajoista on toki kehitystä tapahtunut paljon, mutta edelleenkään ei tulisi mieleenkään purkaa paikallista seuruettamme. Meidän alue on talvilaidun aluetta ja lupamääriä on onnistuttu kasvattamaan kun niitä on jyrkästi vaadittu. Varmaan on tosiaan harvinainen porukka kun kaikki ovat maanomistajia. Nuorennostakin on tulossa mukavasti. Seurueessa on se hyvä puoli, että kukin jäsen on ensisijaisesti jotain muuta kuin metsästäjä. Kukin jäsen saa mennä ja tulla jokseenkin vapaasti. Monessa isossa seurassa toiminta on niin jäykkää ettei ole mikään ihme, että 20-30 vuotias nuori ei ole siitä kiinnostunut. Eläkeukoilla on aikaa ja mahdollisuus järjestää elämänsä metsästyksen ehdoilla. Nuorilla ei ole. Pakolliset läsnäolot ja poisjäämisestä rankaisut karkottavat kyllä tehokkaasti ihmiset joilla on muutakin elämää kuin metsästys. Tämä taas johtaa ukkoutumiseen ja siihen, että siitä voi tulla todellinen ongelma. Näyttää valitettavasti siltä, että seurat eivät pysty uusiutumaan jos passipaikatkin kulkee suvussa. Meidän seurueelle sopisi aivan loistavasti se, että jonain vuonna hirvisaalis jäisi yhteen tai kahteen, se olisi mahtava juttu, sitä odotellessa voi aika käydä pitkäksi. Uusimpana riesana on villisika, onneksi sen metsästys jokseenkin vapaata. Samaan suuntaan täytynee mennä myös hirven osalta kun Suorittavan ylistämä riistahallinto ja metsästysseurat eivät kykene uusiutumaan ja hoitamaan hommaansa.