On se ja tuli vastaan metsäautotien rakennuksen tielinjauksella. Aiottiin ensin poistaa kun se teettää lähes lievän mutkan tiehen mutta kaivurikuski ei kajonnut. Se jää siihen maanmerkiksi. Ja sehän sattui vielä aika tarkkaan metsätien puolimatkan ”krouviksi”. Koivu sen päältä katkaistiin koska se oli latvastaan kuiva ja olisi ehkä aiheuttanut joskus myrskyllä vaaran pudota tielläkulkevan päälle. Tämä tiehän puhkaistiin kymmeniä vuosia hiljaiselossa olleeseen metsään. vuonna-95 noin muisti paikallismotopäällikkö viimeksi siellä savotoineensa. Ilman tietä. Telottiin näiden turvesarkojen taakse puutavara ja odotettiin turvealueen jäätymistä. Sattui kuulemma joltisenkin näin luonaamaan vaikka hiukan ongelmiakin oli ollut. Muunmuassa joka pinon pohjaa jäi kerros maahan jäätyneenä. Tuon pahkan takana olevaa olen vain näkemäraivannut koska sinne tulee ylispuun poistohakkuu. Eli noiden kuusien yllä on mänty-ja koivumetsä, vanhaa metsää.
Tuostahan saisi pahkapöydän tehtyä. Ei kannata lahottaa sitä metsään. Tehtiin kerran vastaavan näköisestä pahkasta (lpm ~80 cm) pöytä. Justeerilla halki. Kuoren poistossa riittää näpräämistä mutta onnistuu ihan kotikonstein.
Kyllähän tuo mielessä kävi mutta en lähde sille linjalle koska on jo meilläkin yksi pahkapöytä mökillä olemassa ja se riittää kyllä. Tuolla sille on enemmän ihailijoita kun tämä metsätie on aika lähellä kylää ja lenkkeilijätkin ovat sen jo löytäneet. Aion hiukan jarruttaa lahoamista käsittelemällä sahauspinnan ensin kyllästysaineella ja sitten myös joku vahva venelakka pintaan. Kunhan kuivuu ensin sahauspinta kunnolla. Yhtään lahovikaa siinä ei ollut joka kyllä ihmetytti kun tuollainenkin kasvuhäiriö oli. Kyllä kait se jostain ojituksenaikaisesta kolhusta on alkunsa saanut. Ojan penkan puita. Tuolla metsässä on noita näyttäviä luontoarvoja vastaan tullut. Yksi iso kelokin on todella jyhkeän näköinen ja laitankin siitäkin kuvan kunhan saan sen puristettua siihen kokoon että Metsälehden vastaanotto sen hyväksyy.
Tuollaisen komean pahkan kanssa ei olisi kannattanut menetellä noin. Kun puusta poistetaan latvus, se lakkaa elämästä ja tällöin myös nestevirtaus puun ja kuoren välissä loppuu. Pahka alkaa pikkuhiljaa lahoamaan.
Voi olla yllätys, että ojankaivamisilla, tai muilla ulkoisilla tekijöillä ei pahkoja synnytellä.
Noita on käsitelty ja kuorittu, menetelmiä on kehitelty. Ehkä tässä tapauksessa olisi helpoin tapa rikkoa kuorta hieman ja kuumapesurilla korkella paineella ja lämpötilalla pesee kuoren irti. Havupuilla se on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja pintaa säästäväksi.
Tuollaisesta pallukasta voisi sahata kiekkoja, josta saisi vaikka pienen pöydän pintalevyjä. Tukkivannesaha voisi olla siinä touhussa siisti peli?
Luonto antaa, luonto ottaa. Minusta tuo on aivan oikeassa elementissään luonnossa ja antaa aina ohikulkiessa aihetta kunnioittavaan katsantoon. Kaikkea kummaa luonnossa tapahtuu ja on hienoa ettemme aina ole kaikkea omiin itsekkäisiin tarpeisiimme nysväämässä. Tämäkin olisi kelottunut kokonaisena puuna jos ei olisi suoraan tiealueella. Olen myös pyytänyt suojele-ja säästä nauhaa ostajalta jolla vielä merkkailen muutaman kelokoivun joissa koloja. Ei niitä montaa ole tiedossa mutta ne ovat senverran hyvän kokoisia ja monikoloisia että haluan säästää. Ettei edes vahingossa tärvätä esim. ajamalla maihin jos sattuu ajouralle.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Luonto
Onko Jessen omalla savotalla oleva luonnonoikku,takana ainakin olisi työmaata kummasti.
On se ja tuli vastaan metsäautotien rakennuksen tielinjauksella. Aiottiin ensin poistaa kun se teettää lähes lievän mutkan tiehen mutta kaivurikuski ei kajonnut. Se jää siihen maanmerkiksi. Ja sehän sattui vielä aika tarkkaan metsätien puolimatkan ”krouviksi”. Koivu sen päältä katkaistiin koska se oli latvastaan kuiva ja olisi ehkä aiheuttanut joskus myrskyllä vaaran pudota tielläkulkevan päälle. Tämä tiehän puhkaistiin kymmeniä vuosia hiljaiselossa olleeseen metsään. vuonna-95 noin muisti paikallismotopäällikkö viimeksi siellä savotoineensa. Ilman tietä. Telottiin näiden turvesarkojen taakse puutavara ja odotettiin turvealueen jäätymistä. Sattui kuulemma joltisenkin näin luonaamaan vaikka hiukan ongelmiakin oli ollut. Muunmuassa joka pinon pohjaa jäi kerros maahan jäätyneenä. Tuon pahkan takana olevaa olen vain näkemäraivannut koska sinne tulee ylispuun poistohakkuu. Eli noiden kuusien yllä on mänty-ja koivumetsä, vanhaa metsää.
Tuostahan saisi pahkapöydän tehtyä. Ei kannata lahottaa sitä metsään. Tehtiin kerran vastaavan näköisestä pahkasta (lpm ~80 cm) pöytä. Justeerilla halki. Kuoren poistossa riittää näpräämistä mutta onnistuu ihan kotikonstein.
Kyllähän tuo mielessä kävi mutta en lähde sille linjalle koska on jo meilläkin yksi pahkapöytä mökillä olemassa ja se riittää kyllä. Tuolla sille on enemmän ihailijoita kun tämä metsätie on aika lähellä kylää ja lenkkeilijätkin ovat sen jo löytäneet. Aion hiukan jarruttaa lahoamista käsittelemällä sahauspinnan ensin kyllästysaineella ja sitten myös joku vahva venelakka pintaan. Kunhan kuivuu ensin sahauspinta kunnolla. Yhtään lahovikaa siinä ei ollut joka kyllä ihmetytti kun tuollainenkin kasvuhäiriö oli. Kyllä kait se jostain ojituksenaikaisesta kolhusta on alkunsa saanut. Ojan penkan puita. Tuolla metsässä on noita näyttäviä luontoarvoja vastaan tullut. Yksi iso kelokin on todella jyhkeän näköinen ja laitankin siitäkin kuvan kunhan saan sen puristettua siihen kokoon että Metsälehden vastaanotto sen hyväksyy.
Tuollaisen komean pahkan kanssa ei olisi kannattanut menetellä noin. Kun puusta poistetaan latvus, se lakkaa elämästä ja tällöin myös nestevirtaus puun ja kuoren välissä loppuu. Pahka alkaa pikkuhiljaa lahoamaan.
Voi olla yllätys, että ojankaivamisilla, tai muilla ulkoisilla tekijöillä ei pahkoja synnytellä.
Noita on käsitelty ja kuorittu, menetelmiä on kehitelty. Ehkä tässä tapauksessa olisi helpoin tapa rikkoa kuorta hieman ja kuumapesurilla korkella paineella ja lämpötilalla pesee kuoren irti. Havupuilla se on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja pintaa säästäväksi.
Tuollaisesta pallukasta voisi sahata kiekkoja, josta saisi vaikka pienen pöydän pintalevyjä. Tukkivannesaha voisi olla siinä touhussa siisti peli?
Luonto antaa, luonto ottaa. Minusta tuo on aivan oikeassa elementissään luonnossa ja antaa aina ohikulkiessa aihetta kunnioittavaan katsantoon. Kaikkea kummaa luonnossa tapahtuu ja on hienoa ettemme aina ole kaikkea omiin itsekkäisiin tarpeisiimme nysväämässä. Tämäkin olisi kelottunut kokonaisena puuna jos ei olisi suoraan tiealueella. Olen myös pyytänyt suojele-ja säästä nauhaa ostajalta jolla vielä merkkailen muutaman kelokoivun joissa koloja. Ei niitä montaa ole tiedossa mutta ne ovat senverran hyvän kokoisia ja monikoloisia että haluan säästää. Ettei edes vahingossa tärvätä esim. ajamalla maihin jos sattuu ajouralle.