”Ruotsissa tuontipuusta eli Suomen-puusta maksetaan enemmän kuin omasta, ruotsalaisesta puusta”, raakapuun rajakauppaa pitkään läheltä seurannut asiantuntija kertoo anonyymisti.
Asiantuntija ei halua esiintyä nimellään, koska herkkien asioiden esilletuonti voi tuoda ikävää ja tehtäviä vaikeuttavaa palautetta. Henkilöllisyys on Metsälehden toimituksen tiedossa.
”Niin kuin Suomessa ennen, että itäpuusta maksettiin enemmän. Ruotsissakin omaa markkinaa hallitaan tuomalla lisäeriä muualta, jotta oma markkina ei kuumene liikaa.”
Viidestä kymmeneen prosenttia Suomi-lisää tehtaan portilla ei ole Ruotsissa tavaton preemio. Se riittää, jotta puuta kannattaa kuljettaa Suomesta suomalaisten tehtaiden ohi.
Raakapuukauppaa käydään rajan ylitse sekä tukilla että kuidulla molempiin suuntiin.
”Ruotsissa suomalaisen tukin laatua arvostetaan, sillä täällä raakkaus on tiukempi, lähellä kolmea prosenttia verrattuna Ruotsiin yhteen prosenttiin.”
Kumipyöräkuljetusten kannalta Ruotsissa lähin iso kuitupuun käyttäjä on Billerudin sellu- ja kartonkipaperitehdas Kalixissa, tukilla taas Stenvallsin saha Seskarössä, ei kovinkaan kaukana Haaparannasta.
Kruunun kurssivaikutus häviää häiriöiden alle
Kruunun kurssi on tänä vuonna noussut ja taas laskenut, mutta on alkuvuotta korkeammalla tasolla. Asiantuntijan mukaan kurssivaihteluiden vaikutus pienenee ja häipyy kotimaan tuotantohäiriöiden alle.
”Kruunun kurssi ei rajaliikennettä hetkauta, mutta puumarkkinoiden häiriöt voivat vaikuttaa merkittävästi.”
Kun Metsä Groupin Kemin-tehtaalla viime vuonna posahti ja tehdasta jouduttiin seisottamaan, niin kuitupuun käyttö supistui viikkotasolla sadalla tuhannella kuutiometrillä.
”Puut piti saada johonkin menemään, sillä varastoissa seisoo pääomaa tuottamattomana ja ötökkälaki painoi päälle. Kuitupuulle etsittiin vientireikiä Ruotsin puolelta.”
Kun tehdas saatiin kuntoon, niin vaikutus kääntyi toisin päin.
Terminaalivarastoilla häiriöitä voi pehmentää ja niiden vaikutusta tasata pitemmälle ajalle, mutta ei mahdottomiin. Pohjois-Suomen suurimpaan terminaaliin, Rovaniemen asemalle, mahtuu parisataa tuhatta mottia.
Pohjoinen porskuttaa, etelä sopeuttaa
Ajoittaisista häiriöistä huolimatta asiantuntija pitää Pohjois-Suomen puumarkkinoiden yleistilannetta metsänomistajien kannalta hyvinkin uskoaluovana.
Raakapuureservit ovat Pohjois-Suomessa, ja metsäteollisuuden uusimmat isot investoinnit ovat menneet sinne. Metsä Group Kemissä, Stora Enso Oulussa ja sahoista Kuhmo, Pölkky ja Junnikkala ovat satsanneet isosti.
”Jos markkinat ovat huonot, niin pohjoisen tehokkaat laitokset pyritään pitämään käynnissä ja sopeuttaminen tapahtuu etelässä.”
Etelä-Suomessa seisoo Metsä Fibren sellutehdas Joutsenossa. Kaukaalla on paperintuotannon sulkemissuunnitelma ja Kirkniemessä aiotaan sulkea yksi paperikone.
Stora Enso ostaa Haaparannasta Pajalaan
Stora Enson Oulun uudemman kartonkikoneen vihkiäiset pidettiin hiljattain. Tehtaan virittäminen täyteen vauhtiinsa kestää pari vuotta ja puunkäyttö kasvaa sinä aikana miljoonalla kuutiolla nykyisestä ja nousee 3,5 miljoonaan.
”Hankinta kasvaa koko Pohjois-Suomessa ja hankintaympyrä yltää myös Ruotsiin”, Pohjois-Suomen puunhankinnan aluejohtaja Jyri Änäkkälä kertoo.
Ruotsissa hankinta-alue on Tornionjokilaakso Haaparannasta Pajalaan. Ostot ovat omissa hyppysissä ilman väliorganisaatioita. Suomen puolella Torniossa, Ylitorniolla ja Kittilässä olevat neljä ostohenkilöä kontaktoivat Ruotsin puolen metsänomistajia suoraan.
Ruotsalaispuulla on pitkä historia, sillä ostotoiminta alkoi jo Veitsiluodon aikana. Veitsiluoto Oy:stä ja Enso-Gutzeit Oy:stä muodostettiin 1996 Enso Oy, ja kaksi vuotta myöhemmin Enso ja ruotsalainen Stora yhdistettiin.
Neljä päätoimista ostohenkilöä tarkoittaa, että puuta ostetaan Ruotsista enemmän kuin vähän, sillä yleistietona yhden ostohenkilön vuositavoitteet ovat lähempänä sataa tuhatta kuutiota. Änäkkälän mukaan Ruotsin-puun määrät eivät olekaan mitään hintatilastoinnin ulkopuolisia lisäeriä, joista voitaisiin maksaa enemmän.
Ruotsin hintalistat ovat julkisia, mutta ne koskevat tienvarsihintoja kuoren alta mitattuna, joten hintavertailu on vaikeaa. Änäkkälä ei suostu sanomaan hintatasosta muuta kuin että kauppaa käydään markkinahinnalla.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään