Viime vuoden alussa maa- ja metsätalousministeriö pyysi Lukea selvittämään sen laskemien kasvihuonekaasuinventaarioiden luotettavuutta. Selvityksen tulokset esiteltiin tänään.
Samalla kerrottiin myös metsien kasvua ennustamiseen käytetystä, jo 1970-luvulla kehitetystä Mela-mallista paljastuneesta otantateknisestä virheestä.
”Virhe yliarvioi metsien kasvua tulevina vuosikymmeninä”, kertoo tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo Lukesta.
Virhe tulee esille kuluvan vuosisadan jälkipuoliskoa koskevissa ennusteissa. Tämä lisää metsien hiilinielujen ennustamisen epävarmuutta ja painetta hakkuiden vähentämiseen.
Tarkennettujen ennusteiden mukaan puuston kasvu taantuu Mehtätalon mukaan alle 100 miljoonan kuutiometrin, ellei hakkuita alenneta nykyiseltä, reilun 70 miljoonan kuutiometrin tasolta.
Toisaalta hakkuiden pysyvä vähentäminen heikentäisi puuston kasvua pidemmällä aikavälillä.
Nykyisin metsät kasvavat valtakunnan metsien inventoinnin mukaan 104 miljoonaa kuutiometriä. Edellisvuonna hakattiin 74 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta.
Vuosittaisten hakkuiden alentaminen noin 60 miljoonaan kuutiometriin vahvistaisi metsien hiilinielua merkittävästi lähivuosikymmeninä. Mehtätalo kuitenkin muistuttaa, että vuosisadan puolivälistä alkaen hiilinielu kuihtuisi jälleen lähelle nollaa.
”Paras tarjolla oleva työkalu”
Epäilyt Luken kasvihuonekaasuinventaarion luotettavuudesta syntyivät vuosi sitten, kun paljastui, että Ruotsissa metsien laskettiin sitovan kymmeniä miljoonia tonneja hiilidioksidia vuosittain samalla kun Suomen metsät olivat kääntyneet hiilen päästölähteiksi.
Kasvihuonekaasuinventaarion luotettavuutta selvittänyt Luken tutkimusprofessori Annika Kangas ei löytänyt raportissaan moitittavaa inventaarion perusteista.
”Nykyinen kasvihuonekaasuinventaario on tehty asianmukaisesti ja kansainvälisten ohjeiden mukaisesti”, kiteyttää Luken tutkimusprofessori Annika Kangas.
Hän kuitenkin korosti, että inventaarioon sisältyy runsaasti epävarmuuksia.
”Suurimmat tiedolliset epävarmuudet liittyvät turvemaiden maaperän hiilivaraston arviointiin,
erityisesti siihen, miten ilmaston lämpeneminen, pohjavedenpinnan muutokset ja metsänkäsittely vaikuttavat hiilivaraston kehitykseen. Muutostarpeet eivät johdu laskennan virheistä, vaan siitä, että maaperän prosesseista ei ole riittävästi tietoa.”
Kankaan mukaan täsmällisten tavoitteiden, esimerkiksi Suomen hiilineutraaliustavoitteen toteutumisen seuranta on tästä syystä kasvihuonekaasuinventoinnin perusteella hankalaa.
Hän kuitenkin muistutti, että hiililaskenta on ainoa keino ohjata maankäyttöä hiilineutraalimpaan suuntaan.
Kangas muistutti, että kansallisessa hiililaskennassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös EU:n eri maille asettamia hiilensidonnan tavoitteita.
”Näin oikean tiedon tuottaminen on jäsenmaille kannattavaa eikä inventaariossa käytettyä mallia valittaessa tarvitse pohtia kansallista etua.”
Ruotsin malliin ei voida siirtyä
Ruotsissa arvio kivennäismailla kasvavien metsien hiilinielusta perustuu maaperämittauksiin, Suomessa puustoon perustuviin mallinnuksiin. Moni on pitänyt Ruotsin tapaa uskottavampana.
Kankaan mukaan Ruotsin menetelmää ei voitaisi ottaa meillä käyttöön.
”Ruotsissa kivennäismaiden maaperälaskenta perustuu pitkään mittausaikasarjaan ja Suomessa mallinnukseen, koska meillä ei vastaavaa mittausaineistoa ole käytettävissä.”
Hän kertoo, että mallintamisen ja mittaamisen tuloksia ja epävarmuuksia on verrattu keskenään. Erot eivät ole merkittäviä.
Tärkein selittäjä sille, että Suomen talousmetsät sitovat vähemmän hiiltä kuin Ruotsin, johtuu siitä, että Suomessa on selvästi runsaammin ojitettuja turvemaita, joiden päästöt ovat kivennäismaita suuremmat.
”Suomen käyttämää uutta turvemaiden mallia on kritisoitu siitä, että Suomi ainoana maana
joutuu maksamaan lämpötilan muutoksen aiheuttamista päästöistä. Lämpötilan vaikutus
otetaan kuitenkin huomioon EU:n Suomelle asettamissa nielutavoitteissa metsien vertailutason teknisen korjauksen yhteydessä. Suomi ei siis joudu kärsimään muita maita edistyksellisemmästä mallista”, Kangas selventää.
Turvemaiden hiilitaseesta saadaan lähivuosina lisätietoa, kun viime vuoden alkupuoliskolla käynnistetyn, rahoitukseltaan mittavan Hiket-hankkeen tulokset valmistuvat.
Lisää aiheesta: Kolumni | Mitä Ruotsi tekee paremmin?
Lisää aiheesta: Hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Erikoista tässä on se, että puhutaan hiilinielusta ja tämän hetken kasvusta ja käytöstä. Seuraavaksi puhutaan mallin avulla tulevasta kasvusta ja tulevasta päästöstä jo ikään kuin tietäen tämän olevan totta. Jos kirjanpidossa tehtäisiin tämä sama, niin oltaisiin raastuvassa.
Taas malli! Ottaako malli huomioon, että aletaan kasvattamaan puuta paremmalla jalostetulla taimi- / siemenmateriaalilla, lannoitetaan, hoidetaan taimikonhoidot ajallaan jne.