Ladataan...
Kommentti | Missä uhanalaiset ja sukupuutot ovat totta
Kasvitieteilijä ja luontokirjailija Seppo Vuokolta uusi puheenvuoro Luontopaneelin luontokatoraportista käytyyn keskusteluun.
Tilaajille
Suuret järvet ja suot ovat aina vaikuttaneet eliöitten leviämiseen. Ei ole kuitenkaan kaiketi ollut vaikutusta. Metsään ei ainakaan saa niin suurta aukkoa tehtyä, että sillä olisi todellista merkitystä.
Jos jotain halutaan tehdä, niin sitten pitäisi jyrätä esimerkiksi Tampere maan tasalle. Sehän on tehokas eliöiden liikkumisen estäjä kahden järven välissä. Tietysti myös suuret peltoalueet pitää metsittää ja Päijänne täyttää, jotta sienet pääsevät lisääntymään.
Luontopaneelilta puuttuu todellista kunnianhimoa.
Luontopaneeli on asenteellisesti vääristynyt, jonka tuloksena täällä annetaan sellainen lopunajan luontokato arvio. Maalikokin
silmillä näkee luonnossa liikkuessa, että asiat eivät ole aivan sitä, mitä paneeli maalailee. Ainahan korjattavaa löytyy, paljon vuosien varrella tehtykin. Metsätalouden harjoittajana toivoisin joskus jotain myönteistäkin raportoivaa kuulevani, mutta turha toive näyttää olevan. En kiitoksia vaille ole, mutta kiitoset Seppo Vuokolle on paikallaan.
Aika kammottava kirjoitus (taas).
Varsinkin kun tietää taustavireenä olevan ajatuksen siitä, että yhtään lisäsuojelua ei tarvita, hyvin meillä menee.
Lahokaviosammalta pidetään erittäin uhanalinena (EN), vaikka sitä on vähän joka paikassa eli on elinvoimainen (LC), kun sitä on nyt opittu etsimään.
Lahokaviosammalelle on jo pedattu tutkijoiden toimesta sellainen maine, jolla voi perustella lahopuun vähyyttä metsissä ja vanhojen metsien lisä suojelua, vaikka Lahokaviosammal löytyy varmimmin kuusen lahokannoista ja niitähän Suomen metsiin tulee hakkuissa miljoonia kuutioita joka vuosi lisää eli jatkumoa riittää.
Yhtenäinen leviämiskäytävien verkosto on ehkä liioittelua, varsinkin jos huomioidaan että niiden pitäisi sisältää eri sukkessiovaiheita kuten Seppo muistutti. Jäisikö yhtään pinta-alaa enää hoidettavaksi normaalina talousmetsänä?
Sen sijaan maakunnan tasolla voitaisiin pyrkiä muodostamaan harvinaisten luontotyyppien ja sukkessiovaiheiden laadukas verkosto. Näitä ”askelkiviä” pitkin lajit voivat levitä takaisin sinne mistä ne ovat aiemmin hävinneet.
Mistä tiedämme, että joku laji on jossain ollut? Mistä tiedämme mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan? Nuo Luontopaneelin suunnitelmat ovat samaa tasoa kuin ”Tuntemattomassa” kivien asettelu korsupolun reunoille.
Jos joku laji pitäisi viedä jollekin suojelualueelle, niin auto on hyvä väline.
Joka tapauksessa kansantaloudellisestikin elintärkeän metsätalouden harjoittaminen on kestävää jo historian valossa. Mikä on se yhtä laaja ja tuottoisa ala, jossa ei olisi mitään ”sivuvaikutuksia” sillä onhan siitä elävillä ihmisilläkin oikeutensa? Jos se oikeus on alempi kuin jollain muutamalla ötökällä, millään muullakaan ei ole etu-oikeuksia eikä merkitystä.