Miten metsäkoneenkuljettajan tulee toimia, jos hakkuualalla tulee yllättäen vastaan puro, noro tai tihkupinta? Pitäisikö leimikoita suunnitella vain sulan maan aikaan? Mitä tehdä, jos hakkuukoneen kartat eivät toimi? Miten suhtautua suojavyöhykkeitä kritisoiviin metsänomistajiin? Voisiko vesiensuojelussa hyödyntää tekoälyä?
Muun muassa nämä kysymykset nousivat esiin, kun metsäalan ammattilaiset kokoontuivat alkuviikosta työpajaan keskustelemaan metsätalouden vesistövaikutuksista. Tampereella järjestetty työpaja oli osa Baltic Sea Action Groupin (BSAG) Koppi-hanketta, jonka tavoitteena on tuottaa metsä- ja kaivinkoneenkuljettajille käytännönläheistä koulutusmateriaalia vesiensuojelusta.
”Hankkeen kantavana ajatuksena on tuoda toimijoiden kanssa esille parhaita käytäntöjä. Pohdimme esimerkiksi keinoja korjata sama määrä puuta mutta samalla minimoida aiheutettu haitta vesistölle tai pitkällä aikavälillä jopa parantaa vesien tilaa”, kertoo hankkeen vastuuhenkilö, BSAG:n projektijohtaja Taina Ihaksi.
Ihaksin mukaan metsätalouden vesistövaikutuksista on kertynyt viime vuosina paljon uutta tutkimustietoa, mutta kaikkia metsä- ja kaivinkoneenkuljettajia tieto ei ole vielä tavoittanut – ainakaan selkeässä ja käytännönläheisessä muodossa. Samalla metsä- ja kaivinkoneenkuljettajien vastuu on kuitenkin kasvanut.
”On kohtuutonta, millaiseen tilanteeseen metsä- ja kaivinkoneenkuljettajat ovat joutuneet. Hakkuiden suunnittelijat eivät välttämättä käy enää maastossa, joten tiedot leimikoilla sijaitsevista vesistöistä tai pienvesistä eivät aina ole ajan tasalla”, Ihaksi sanoo.
Hänen mukaansa metsätalouden vesistövaikutuksia ehkäistään vaihtelevasti: välillä todella hyvin mutta välillä huonosti. Vesiensuojelun perusperiaatteet, kuten suojavyöhykkeiden jättäminen, ovat useimmilla metsä- ja kaivinkoneenkuljettajilla hallussa, mutta työpajassa nousi esille, että harvempi tunnistaa esimerkiksi sellaisen kohteen, joka on herkkä eroosiolle.
”Vesistövaikutuksia syntyy väistämättä, mutta osa niistä voidaan tehokkaasti ehkäistä suhteellisen pienillä toimintatapojen muutoksilla. Hankkeen tavoitteena on helpottaa päätöksentekoa maastossa”, Ihaksi toteaa.
Sääolosuhteet haasteena
Työpajaan tulleet Metsäkonepalvelu Oy:n metsäkoneenkuljettajat Risto Ikäheimo ja Henri Nieminen arvioivat kohtaavansa jonkinlaisia vesistöjä noin joka toisella leimikolla.
”Kaikilla leimikoilla vesistöjä ei ole, mutta suunnilleen joka toisella on vähintään jonkinlainen ojan ylitys”, Ikäheimo kertoo.
Ikäheimo on tehnyt metsäkoneenkuljettajan töitä 15 vuotta, Nieminen 12 vuotta. Ikäheimon työmaat sijaitsevat Itä-Uudellamaalla ja Kakkois-Suomessa, Niemisen Keski-Suomessa. Molempien mielestä suurin haaste hakkuiden vesistövaikutusten ehkäisyssä ovat sääolosuhteiden vaihtelut, erityisesti talvella vetenä tulevat sateet.
”Sateet syövät maanpintaa, ja esimerkiksi kivikova savimaa muuttuu sateella liejuksi”, Ikäheimo sanoo.
Niemisen mukaan säiden vaikutusta voidaan vähentää sillä, että hakkuu- ja ajokoneet liikkuvat leimikolla mahdollisimman samaan aikaan. Eroa saisi hänen mukaansa olla korkeintaan päivä tai pari.
”Silloin työskentely pysyy tehokkaana ja ennakointi helpottuu.”
Metsänomistajat suhtautuvat Ikäheimon ja Niemisen mielestä vesiensuojelutoimiin pääosin ymmärtäväisesti. Nieminen tosin arvioi, että kovin moni ei ehkä ajattele vesiensuojelutoimien merkitystä laajemmassa mittakaavassa. Enemmän kiinnostaa se, että työnjälki näyttää hyvältä.
Parannettavaa riittää
Työpajaan osallistunut Koneyrittäjien edunvalvontapäällikkö Matti Mäkelä on tyytyväinen, että vesiensuojelusta tehdään nyt koulutusmateriaalia erityisesti metsä- ja kaivinkoneenkuljettajia varten. Tähän asti koulutusmateriaalit on hänen mukaansa tehty pitkälti hakkuiden suunnittelijoita varten.
”Vesiensuojelun merkitys on kasvanut, ja sen merkitys kasvaa jatkossakin, joten siihen on tärkeä panostaa. Metsä- ja kaivinkoneenkuljettajat ovat melko hyvin perillä vesiensuojelusta, mutta parannettavaa riittää aina”, hän toteaa.
Koppi-hanke kestää puolitoista vuotta. Tänä vuonna selvitetään, millaista koulutusmateriaalia metsä- ja kaivinkoneenkuljettajat kaipaavat ja mitkä ovat sellaisia vesiensuojeluun liittyviä tilanteita, joihin koneenkuljettajat törmäävät usein. Ensi vuonna edessä on koulutusmateriaalin laatiminen ja markkinointi koneenkuljettajille.
”Koulutusmateriaalien teossa hyödynnetään metsäalan tutkijoiden ja metsäammattilaisten osaamista”, BSAG:n Ihaksi kertoo.
Hänen mukaansa tieto metsätalouden vesistövaikutuksista kannustaa yleensä ihmisiä toimimaan.
”Vesistöt ovat tärkeitä kaikille. Esimerkiksi metsänomistajat kiinnostuvat vesiensuojelusta heti, jos heille kertoo, että vesistöihin hakkuiden yhteydessä kulkeutuva humus voi tummentaa vesistöjä niin, että petokalojen on vaikea löytää ravintoa.”
BSAG:n lisäksi Koppi-hankkeessa ovat mukana Koneyrittäjät, Koskisen Oyj, Metsänhoitoyhdistys Päijänne ja UPM. Hanketta rahoittaa Metsämiesten Säätiö.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
