Ladataan...
Metsäprofessori ihmettelee hömötiaistutkimuksia – ”Ei perustu havaintoihin”
Päätelmä avohakkuiden syy-yhteydestä hömötiaiskantojen taantumiseen perustuu ennustemallin väärinkäyttöön, professori Jari Vauhkonen arvioi.
Tilaajille
Kun tässä oli linkitetty alkuperäisartikkeleihin, niin täsmmennettäköön että Kumpulan ym. artikkeliin esittämäni kommentit löytyvät os. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2024.122207 ja heidän vastapalautteensa os. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2024.122208. Valistunut lukija voi vertailla myös niitä, joskin pääosat teksteistä taitavat olla julkaisusarjassa maksumuurin takana.
Heidän vastineensa ei vastaa suureen osaan kritiikistäni, koska he ovat vastineessaan edelleenkin käyttäneet pelkkää kiinteää osaa mallista, jossa selitettävä vaihtelu jakautuu kiinteisiin ja satunnaiskomponentteihin. Tällä tavalla avohakkuille ja harvennuksille saadaan aina jonkin suuruinen vaikutus, mutta ei tietoa sen suuruudesta suhteessa muihin tekijöihin. Se kuvautuu koko mallia (kiinteää ja satunnaisosaa) tarkastelemalla, kuten vastineessani paljon yksityiskohtaisemmin esitän.
Jatkuvaa kasvatusta koskevassa suosittelussa huomionarvoista on, että se (continuous cover forestry) mainitaan jokaisessa tutkimuksessa täsmälleen yhden kerran:
– Uusimmassa Lehikoisen ym. tutkimuksessa sen toiseksi viimeisessä lauseessa ”Continuous cover forestry and reduced logging volumes (Kumpula et al., 2023) would be the key management actions to halt the decline of the willow tit population” (eli pelkästään viittaamalla Kumpulan ym. artikkeliin),
– omassa kritiikissäni muodossa ”In particular, the arguments in favour of clearcutting having a more severe effect on meeting habitat requirements (than, for example, thinning or other factors) are not supported and do not justify recommendations such as “continuous-cover forestry as the main forest management practice whenever it is possible” (eli esitetään ettei Kumpulan ym. mallipohjainen päätelmä päde).
– ja Kumpulan ym. vastauksen viimeisessä lauseessa ”we can suggest that continuous-cover forestry would be a better option (for the sake of willow tits) than even-aged forestry” – ilman mitään uusia tuloksia asiasta.
–> Jokaisessa ilman varsinaisia asiaan liittyviä mittauksia tai muita havaintoja. Miksi suositus jatkuvasta kasvatuksesta on tarpeen tuoda uusimman tutkimuksen tiedotteeseen asti?
Myös uusi tutkimus pitää lukea vielä tarkkaan. Siinä on tosiaan Lehikoisen mainitsemia lajeja ja niihin liittyvät muuttujat eivät ole merkitseviä. Eikö tässä yhteydessä ole tärkeää, ettei myöskään metsän peittävyyden muutos vuosina 2005-2018 ole malleissa merkitsevä? Kun mallien ainoa metsän käyttöön liittyvä merkitsevänä selittäjä on kaukokartoituspohjainen metsän peittävyyden osuus vuonna 2000, niin miksi artikkelissa korostetaan hakkuita niin paljon? Korostan, että tätä pitää pohtia vielä tarkkaan.
Seurailen tätä ketjua ja vastaan mieluusti muihinkin asiaa koskeviin epäselvyyksiin välittömästi tämän artikkelin yhteydessä.
Jos avohakkuut olisivat aiheuttaneet hömötiaisen taantumisen niin avohakkuiden olisi pitänyt lisääntyä selvästi 2009 alkaen. Jos nyt oikein ymmärsin niin näin ei ole tapahtunut.
Jatkuva kasvatus tuli lailliseksi vuonna 2014, joten hömötiaisen tilanteen olisi pitänyt siitä eteenpäin pitänyt parantua jos jatkuva kasvatus on ratkaisu.
Ei pidä näiden Oulun tutkimusten perusteella siirtyä jatkuvaan kasvatukseen tai suojeluun.Lintujen maku elinympäristön suhteen on monipuolinen.
https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/linjalaskennat-kertovat-mielenkiintoisia-tietoja-laajentuneen-tiilikkajarven-kansallispuiston-linnustosta.html
Jatkuva kasvatus parantaisi kyllä tiaisten suojaa saalistajilta (metsien kytkeytyneisyyttä), mutta siinä pesäpuiksi tarvittavien lehtipuiden uudistuminen on heikkoa. Sitä on tehty vielä niin vähän, että vaikutusta hömötiaisiin on vaikea arvioida. Tuore avohakkuu ei varmasti ole tiaiselle mieleinen alue, mutta toisaalta etelän avohakkuut ovat pieniä ja ne on usein mahdollista kiertää.
Yksi olennainen kysymys kuuluu: millainen on varttuneiden metsien laatu hömötiaisen kannalta? Talousmetsissä ollaan kaukana luonnontilaisten metsien ominaispiirteistä (peitteisyydestä, vanhojen järeiden puiden määrästä, puulajivalikoimasta, lahopuun määrästä ja laadusta). Niissä ei ehkä ole hömötiaiselle tarpeeksi ruokaa eikä suojaa. Sitä voi auttaa hyvin toteutettu metsäsertifiointi hakkaamattomine vesistöjen suojakaistoineen, muu talousmetsien luonnonhoito ja vanhojen metsien suojelualueverkoston täydennys Etelä-Suomessa.
Hömötiaisen ja sen kilpailijoiden kannanvaihteluita voi tarkastella koko maassa ja alueittain Luomuksen lintulaskennoista: Laji.fi-portaali > Teemat > Talvilintulaskenta > Tulokset > Lajit.
Aikasarjoja ei pidä ylitulkita, koska ne eivät varsinaisesti selitä mitään, mutta itse näen hömötiaisen taantuman alkavan koko maan tilastossa kiihtyä jo 1990-luvulla. Olisiko siinä kohtaa jo alittunut jokin kynnysarvo varttuneiden metsien alueellisissa määrissä vai oliko metsien laatu heikentynyt liikaa?
Lintuseurannoista näkyy, että kehitys on eri alueilla erilaista. Hömötiaisen kanta laskettelee monella alueella etelässä pysyvää alamäkeä ja Kainuussa myös. Kuusamossa ja Lapissa on hömötiaisen tilanne säilynyt parempana. Suojelualueiden suuren pinta-alan ansiosta, vai onko lajien välistä kilpailua vähemmän? Hömötiaista pidetään eteläisenä tiaisena, joten pohjoisessa havaitut suuret vuosien väliset heilahtelut kannassa voivat olla talvien ankaruuden seurausta.
Lisää aiheesta ”Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään” -ketjussa.
Kiitos Jari, jatkuvaa kasvatusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn tietyn ideologian omaavilta toimijoilta. Hyvä saada vähän faktoja pöytään tähän keskusteluun. Valtamedia on kovin yksipuolisesti toistanut kritiikittä jatkuvan kasvatuksen mantraa, vaikka me valveutuneet metsänomistajat ymmärrämme, että se on toimiva vain harvoissa poikkeustapauksissa jaksolliseen kasvatukseen nähden. Nyt olisi Oulun ja Helsingin yliopistolla sekä ympäristökeskuksella vakava itsekritiikin paikka sekä mahdollisuus vielä myöntää tämän tutkimuksen puutteet suoraselkäisesti sen sijaan että seisovat tämän ”tutkimuksen” takana.
Olen tehnyt ilmakuvatarkastelua laajasti Etelä-Suomessa. Meillä on julkisesti saatavilla lukematon määrä eri vuosien aineistoa, jonka avulla jokainen valveutunut kansalainen voi itse tehdä omat johtopäätöksensä metsien käsittelystä. Aineistoa on alueesta riippuen jopa 30-luvulta tähän päivään saakka.
Käytännössä kaikki metsämme ovat koneellisesti käsiteltyjä, omistuksesta riippumatta. Suurin muutos on tapahtunut 50-luvulta 90-luvulle tultaessa, johon ajanjaksoon osuu myös vielä 50-luvulla olleiden luonnontilaisten suoalueiden ojitus ja talouskäyttöön ottaminen. Soiden ja ojitettujen turvemaiden metsänkasvu alkaa näkymään merkittävästi jo 80-90 luvuilla. Koska metsätieverkosto ulottuu nykyisin käytännössä jokaiseen kolkkaan Oulun eteläpuolisessa Suomessa, myös ne aiemmilla vuosikymmenillä hankalammin korjattavissa olleet kohteet on nyt hakattu. Tähän kun lisätään tieto vanhoista metsänkäsittelytavoista (joka ilmenee kiistattomasti ilmakuvilta), lahopuita ja jättöpuuryhmiä ei yksinkertaisesti ole jäänyt tai ne ovat äärimmäisen harvinaisia ja pienialaisia.
Koska nyt hakataan jo niitä kertaalleen koneellisesti paljaaksi hakattuja tai harvennettuja kasvatusmetsiä, on mielestäni varsin yksioikoista edes tarkastella asiaa siltä kantilta, että miten lahopuista ja oikeasti vanhasta metsästä riippuvaiset lajit vaarantuvat nykyisten hakkuiden tai harvennusten vaikutuksesta, jos lähtökohtana on jo se, että lajit on nykyiseltä tarkastelualueelta kertaalleen menetetty. Annelin kommentti kynnysarvon alittumisesta on siis erittäin osuva.
Ainoa todellinen vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi on nykyisten varttuneiden kasvatusmetsien jättäminen rajatusti metsänkäsittelyn ulkopuolelle, kunnostusojituksista pidättäytyminen sekä soiden ennallistaminen. Lopun hoitaa aika.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan, että Suomen metsät on tietenkin käsitelty moneen kertaa jo ennen sotia, kannattaa tutustua ilmakuva-aineistoon, jonka perusteella on toki nähtävissä metsien käsittelyä asutuksen lähettyvillä. Näiltä osin kyse on ollut yläharvennuksesta, rajoittuen vain sen aikaisten kulkuväylien läheisyyteen. Täysin tai lähes koskemattomia korpimaita on ollut ympäri eteläisen Suomen.
Voi olla, että tuollaisiin johtopäätöksiin päästään ilmakuvatarkastelulla, mutta Vauhkosen kritiikki kohdistui mallinnuksen virheisiin.
Ollikolli kirjoitit:
”Kiitos Jari, jatkuvaa kasvatusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn tietyn ideologian omaavilta toimijoilta. Hyvä saada vähän faktoja pöytään tähän keskusteluun. Valtamedia on kovin yksipuolisesti toistanut kritiikittä jatkuvan kasvatuksen mantraa, vaikka me valveutuneet metsänomistajat ymmärrämme, että se on toimiva vain harvoissa poikkeustapauksissa jaksolliseen kasvatukseen nähden. Nyt olisi Oulun ja Helsingin yliopistolla sekä ympäristökeskuksella vakava itsekritiikin paikka sekä mahdollisuus vielä myöntää tämän tutkimuksen puutteet suoraselkäisesti sen sijaan että seisovat tämän ”tutkimuksen” takana.”
Perustelisitko hieman harhaista käsitystäsi siitä, ettei eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus sovellu, kuin harvoihin poikkeustapauksiin? Jari Vauhkonen ei kritisoi itse tutkimusta, vaan mallinuksien vajavaisuuttaa sekä tiettyjen mittausten puutetta jatkuvan kasvatuksen osilta.
Kovin valveutuneelta metsänomistajalta et vaikuta, vaan lähinnä luonnon köyhtymiseen osasyylliseltä, denialismin kehtoon unohtuneelta koulutusta vailla olevalta henkilöltä. Tutkijat ovat akateemisen koulutuksen saaneita eli useita vuosia opiskelleita tieteentekijöitä, joten se, mitä sinä ja Pertsa näette omissa pensaissanne on suppea ja subjektiivinen kokemus.
Alla tietoa, jotta voit oikeasti kertoa jotain tietäväsi. Google scholarista voit hakea lisää tieteellistä tietoa asiasta.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/tietopaketti-kokoaa-yhteen-sen-mita-jatkuvasta-metsankasvatuksesta-tiedetaan
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/551772
Ihanko silmää räpäyttämättä tämäkin Jantura vaan on vaatimassa yksityisomaisuuden käytön rajoitusta= sosialisointia nyt milläkin varjolla?
Pesinnän onnistuminen on avaintekijä kaikilla lintulajeilla, joten tutkimus pitäisi kohdistaa niihin Suomessakin.
Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan hömötiasen 30 pesästä vain 10 onnistui muut pesät valtasivat sinitiainen ja talitiainen. Sinitiainen on myös Suomessa runsastunut merkittävästi viime vuosikymmeninä.
https://www.conservationjobs.co.uk/articles/just-what-is-causing-the-decline-of-uk-willow-tits/
Saffelle tiedoksi että yliopistomaailma on tuttu ja sen takia tässä ihmettelenkin , miten Oulun ja Helsingin yliopistot antavat tutkimuksen tason laskea noin alas. Mielestäni olen valveutunut metsänomistaja ja ihmettelen , että itse joudut menemään henkilökohtaisuuksiin omien näkökantoijesi perusteluiden sijaan. jatkuvaa kasvatuista on aikoinaan yritetty nimellä harsinta , ja ainakin valveutuzneet metsänomistajat tietävät miten sen kokeilun kanssa kävi. Onnea valitsemallasi tiellä, mutta älä viitsi kommentoida noin alatyylisesti.
Aloitin lintujen ruokinnan viikko sitten yhdellä ruokinta paikalla.
Videoin 10 minuutin pätkän ja laskin lintujen käyntimäärät.
Tulos:
Käpytikka 1 kerta
närhi 2 kertaa
töyhtötiainen 1 kerta
sinitiainen 3 kertaa
talitiainen 31 kertaa
hömötiainen 34 kertaa
Yhtä aikaa oli hömötiaisia laudalla 5 kpl,
talitiaisia 4 kpl
Asun paikassa jonka vieressä on suojeltu 150 vuotta vanha pieni metsäalue (5 ha)
”Ihanko silmää räpäyttämättä tämäkin Jantura vaan on vaatimassa yksityisomaisuuden käytön rajoitusta= sosialisointia nyt milläkin varjolla?”
En suinkaan. Tässä(kin) uskon vahvasti rahan voimaan neuvonantajana – harva metsänomistaja itse puunsa loppukäyttäjälle jalostaa.
Sosialisointia lienee lähinnä verovarojen subventointi metsäluontoa heikentäviin toimenpiteisiin.