Nurin nuorella iällä

Talouspuut kannattaa kaataa alle 100-vuotiaina, mutta luonnossa puiden elinkaari jatkuu satoja vuosia.

Talousmetsässä puu on järkevää kaataa, kun kasvu hiipuu ja puuaines on yhä tervettä jalostettavaksi. Metsä saavuttaa niin sanotun päätehakkuuikänsä tavallisesti Suomessa 60–100 ikävuoden välillä, karuimmilla paikoilla ja Lapissa hieman tätä myöhemmin.

Suomen talousmetsien pääpuulajit – mänty, kuusi ja rauduskoivu – voivat kuitenkin elää huomattavasti vanhemmiksi.

Männyn elinikä on tavallisesti 200–300 vuotta, mutta vanhin elossa oleva suomalaismänty Lapissa on 800-vuotias. Kelo- ja lahopuuvaihe voivat kestää vuosikymmeniä: mänty voi säilyä pystykelona 30–200 vuotta, kaikkiaan lahopuuna Lapissa kuivissa olosuhteissa jopa yli tuhat vuotta.

Kuusi voi tavallisesti saavuttaa 150–200 vuoden iän, mutta Pohjoismaiden vanhin kuusi Norjassa on yli 500-vuotias. Kuusi kaatuu mäntyä herkemmin kuoltuaan, mutta voi silti säilyä pystylahopuuna ainakin 60 vuotta. Maassa kuusi lahoaa tavallisesti 20–160 vuotta.

Rauduskoivun elinikä on 100–120 vuotta, pisimmillään 300 vuotta. Kuoltuaan koivu katkeaa usein pystypökkelöksi 4–5-metrin korkeudelta. Rauduskoivu lahoaa pääpuulajeista nopeimmin, mutta koivun on silti todettu säilyvän pysty- tai maalahopuuna jopa 60 vuotta.

“Metsänomistajan näkökulmasta koivupuun jalostuslaatu huononee yli satavuotiaana lahon ja värivikojen vuoksi”, puuasiantuntija, lehtori Heikki Kiuru Hyria Oy:stä kertoo,

Männyt voivat olla puuaineen laatunsa puolesta arvokkaita vanhoinakin. Kuusi ei ole talousmielessä yhtä pitkäikäinen. Hyönteistuhot ja lahoa aiheuttavat sienet syövät kuusikon jalostusarvoa viimeistään puulajin toisella elinvuosisadalla.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Artikkelit

Kuvat