Toimittajalta: Miksi näin hiljaa, Stora Enso?

Stora Enso on jättänyt aluehallintovirastolle ympäristö- ja aloittamislupahakemuksen sahalaitoksesta Imatralle.

Juuri muuta hankkeesta ei tiedetä, joten se on herkullinen aihe arvuuttelulle ja jossittelulle. Tämä toimittajan analyysi kuuluu siihen sarjaan.

Mistä ei ole kyse

Tuskin Stora Enso lämpimikseen uusia sahoja suunnittelee ja peliä on suunniteltu monta siirtoa eteenpäin. Otetaan ensiksi asiat, mistä todennäköisesti ei ole kyse.

Sora Enson puunhankinta-alue ei laajene eikä yhtiö haasta muiden yhtiöiden puunhankintaa muuten kuin että antaa Stora Ensoa haastaneita näpeille.

Varautuminen itäpuun ehkä joskus alkavaan tuontiin tuskin on vaikuttimena. Tukkipuulla tuontimäärät eivät ennenkään olleet suuria.

Stora Enso sulki Kiteen sahan 2019 ja ohjasi tukit Varkauden viilupuutuotantoon ja sahaukseen. Ihan itäisimmässä Suomessa tukkia on runsaasti, mutta osoitteen vaihtaminen Varkaudesta Imatralle ei juurikaan vaikuta kuljetusmatkaan, joten logistisesta korjausliikkeestäkään ei voi olla kyse.

Tiedottamishiljaisuus tuskin liittyy kilpailijoiden pelkoon. Tornator on Stora Enson etupiiriyhtiö, jonka metsistä valtaosa on Pohjois-Karjalassa ja ne ovat Stora Ensolle korvamerkittyä puuta.

Mistä ehkä on kyse

Sitten asioihin, mistä voi olla kyse.

Jos aikoo kuitupuuta hankkia, niin saha on oltava. Jos Suomen kartalla jossakin on sahan mentävä aukko, niin se on tuolla suunnalla.

Nykyisin Stora Enson Tornatorin kautta omana alueenaan pitämästä Pohjois-Karjalasta ikään kuin vuotaa kuitupuuta UPM:lle ja Metsä Groupille. Sitä ei voi tulpata muuten kuin ostamalla itse tukkileimikoita.

Imatran sellutehdas on jo integraatti yhdessä Joutsenon Honkalahden sahan kanssa. Vaikka Honkalahti on iso noin 650 000 kuution tukinkäyttökapasiteetilla, niin se on vanha ja tuotannon tehokkuus jää jälkeen siitä mitä se voisi olla.

Osa isoa suunnitelmaa?

Kun arvuuttelee mahdollisia tulevia peliliikkeitä, Imatran sahahanke voi olla osa isompaa suunnitelmaa, johon kuuluu vahvan integraatin rakentaminen Imatralle ja luopuminen paitsi Honkalahden sahasta myös koko Uimaharjun tehdaskokonaisuudesta.

Uimaharjun integraatti on yhdistelmä, jossa on pieni sellutehdas ja vanha saha. Sellutehdas oli viritetty tekemään venäläisestä koivukuidusta liukosellua Kiinaan, mutta nyttemmin käännetty tunnetuista syistä tavalliselle havusellulle. Uimaharjun sahan sanotaan olevan ikiliikkujasukupolvea 1970- ja 1980-lukujen taitteesta, tekniikaltaan vanhaa, mutta erittäin kestävää.

Jos puu pitäisi kuljettaa junalla Uimaharjua etelämmäksi, niin teollisuutta tulee ensimmäisen kerran vastaan Imatralla.

Jos Imatran sahalla korvattaisiin jo suljetun Kiteen sahan, nyt luupin alle joutuvan Honkalahden sahan ja osittain myös Uimaharjun sahan tuotanto, niin Imatran sopiva koko voisi olla tukinkäytöltään lähempänä puoltatoista miljoonaa kuutiota. Se olisi Itä-Suomen mahtisaha, kooltaan Metsä Groupin Rauman sahan luokkaa, kuin Junnikkalan Oulun saha kaksinkertaisena.

Rajan kyljessä olevan Imatran puunhankinta-alue on puoliympyrä ja isojen vesistöjen rikkoma, mutta rautatie ja vesikuljetus tarjoavat tehokkaat kuljetusväylät.

Mutta otsikon kysymykseen – miksi näin hiljaa Stora Enso? ­– ei arvuuttelukaan anna vastausta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.