Uutiskommentti | Salassapitovelvollisuus voi olla ongelma

Kun Suomussalmen päätehakkuualaa harvennettiin, Hukkajoen raakkuesiintymästä ei ehkä ollut Metsäkeskuksessa vielä tietoa.

Tiedot raakkuesiintymistä ovat salassapidettävää tietoa. Kuvassa raakkujen pelastusoperaatiosta Hukkajoella. (Kuva: Pirkko-Liisa Luhta / Metsähallitus)
Tiedot raakkuesiintymistä ovat salassapidettävää tietoa. Kuvassa raakkujen pelastusoperaatiosta Hukkajoella. (Kuva: Pirkko-Liisa Luhta / Metsähallitus)

Olisiko Suomussalmen Hukkajoen raakkutuho voitu välttää, jos tiedot raakkujen elinympäristöistä olisivat paremmin saatavilla? Tätä ovat Metsälehdelle viime päivinä pohtineet useat metsäalan toimijat.

Raakkuja koskeva tieto on salassa pidettävää. Maanomistajat ja metsäalan toimijat saavat tiedon raakkuesiintymistä usein vasta siinä yhteydessä, kun he lähettävät metsänkäyttöilmoituksen Metsäkeskukseen. Metsänkäyttöilmoitus pitää tehdä muun muassa hakkuiden yhteydessä.

Periaatteessa metsäalan toimijat saavat tiedot raakkuesiintymistä myös pyytämällä ne Suomen lajitietokeskuksesta. Siellä oleva tieto saattaa kuitenkin poiketa Metsäkeskuksen käytössä olevista tiedoista.

Salassapidon tavoitteena on suojella raakkuesiintymiä. Samaa menettelyä käytetään esimerkiksi suurten petolintujen kohdalla. Kolikon kääntöpuoli on se, että jos tieto raakkuesiintymistä olisi paremmin metsäalan toimijoiden saatavilla, se voitaisiin ehkä huomioida paremmin jo leimikon suunnitteluvaiheessa. Nyt tieto voi tulla vasta, kun moni asia on suunniteltu pitkälle.

Raakkutiedot järjestelmään hiljan

Julkisuudessa on kerrottu, että metsäkoneet ovat ajaneet Suomussalmen hakkuualalta Hukkajoen yli aiemminkin. Hakkuualalla tehtiin metsänkäyttöilmoitusten mukaan harvennuksia vuonna 2011.

Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitusjärjestelmään raakkujen elinympäristöt lisättiin vuonna 2020. Tietoa Hukkajoen raakuista ei siis välttämättä ollut saatavilla vielä vuonna 2011.

Tänä keväänä tehdyn metsänkäyttöilmoituksen perusteella Metsäkeskuksesta on sen sijaan lähtenyt kirje raakkujen olemassaolosta maanomistajalle, metsänkäyttöilmoituksen laatijalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja ely-keskukselle. Tämän jälkeen ely-keskus on lähettänyt maanomistajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle sähköpostin, jossa ohjeistetaan, miten raakkuesiintymä tulee hakkuussa huomioida.

Sähköpostitulvan keskellä voi miettiä sitäkin, onko sähköposti hyvä tapa lähettää ohjeet. Sähköposteja tulee monille ihmisille paljon, ja ne luetaan – jos luetaan.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto