› Keskustelut › Metsänomistus › Ahmanpyyntiä suomalaisittain

  • Tämä aihe sisältää 21 vastausta, 8 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 11 vuotta sitten 6 m36 m3 toimesta.
Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 21)
1 2 3

  • Ahmanpyyntiä suomalaisittain

    Sent on: 14.4.2013, 13:07

    Kertoivat siellä Ylä-Lapissa tapauksesta, joka on nyt tutkinnassa. Kolme kaveria tappoivat kelkoilla ajaen naarasahman. Tekivät tutkinnan poliiseille helpoksi. Nimittäin yksi näistä kuvasi ”sessiota” kännykkäkamerallaan. Sellaisia rikollisten pitäisi olla. Ei kuluisi kohtuuttomasti poliisin aikaa.

    Aika kallis operaatio. Ahman hinta 15000 euroa ja kolme kelkkaa. Yhteensä maksimissaan n. 60000 euroa.

    Tekijä
    Timppa
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Timppa 15.4.2013, 15:13

    Lopeta nyt Anttoni tuo kettuhöpötys.
    Minulla aikasarja ulottuu 1930-luvun alkuun, jolloin isäni toimi ammattimetsästäjänä Jyväskylän eteläpuolella.

    Kettuja ei ollut käytännössä lainkaan. Ammattimies saattoi lumikaudella saada 1-4 kettua noin 400 km2:n alueelta vaikka pyyntimenetelmiä oli monia: lippusiima, myrkky, makuulta ampuminen sopivalla kelillä, jälestys ja luolaan menneen ketun ”ampuminen” vireseen jätetyllä aseella, ym.

    Vastaavasti parin syyskuukauden aikana ammattimies sai n. 50 metsoa, 100 teertä ja 100 muuta pienriistaa. ( paras päivä oli isällä 1.9.1936, jolloin saalis 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä yhteensä 29 laukauksella) Kyllä silloin oli lintuja. Eikä siis ketuista niille haittaa.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 15.4.2013, 20:12

    Anton:
    ”KETUT saivat olla silloin rauhassa. Ja niitä oli paljon. Niiden massiivisen vainon myötä kanalintukannat lähtivät loputtomaan laskuun.”

    Puhut tuossa, vuodelle -52 määrittelemäsi lintuhuipun ajasta.

    Ketut eivät tosiaankaan saaneet olla silloin rauhassa. Oli tapporaha ja turkistakin sai vielä silloin rahaa. Sama vietti ajoi ketunpyyntiin myös kuin nykyäänkin ja pyytäjiä oli ja riitävän lähellä luontoa.
    Seurailin noina vuosina parin isännän rautapyynnin valmisteluja karjakeittiön ovelta sormi suussa.Kovasti tehtiin töitä kahteen päätyyn ja taitoakin tietääkseni oli. Muutama kettu aina talven mittaan rautoihin menikin.
    Ei silloin tarvinnut luulla että ketun jälkiä näkisi edes suksen laduilla, pitkällä loikalla yli katajapuskan kohdalla.
    Nykyisin kyllä, tänäkin talvena kettu oli juoksennellut metsäautotietäkin pitkin. Näinpä yhden veijarin pari vuotta sitten, kesällä keskellä kirkasta päivää, talsivan mökin ohi, ilmeisesti bussipysäkille menossa. Hätääntyi hiukan kun huomasi liikettä ja loikkasi naapurin kaurapeltoon, liekkö päässyt bussiin.

    Toki olen samaa mieltä siitä, että nykyinen ketunmetsästys on tarpeetonta. En vain henno sitä maillani kieltääkkään. Kylillä kun on niin vähän harrasteita muutenkin ja tuo on ainakin reippailua, maastureista ja walk-talkeista huolimatta.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Anton Chigurh Anton Chigurh 15.4.2013, 20:13

    Naapurin 100-vuotias vanhaisäntä, joka oli erittäin innokas ja valveutunut metsästäjä, kertoi, että oli niitä kanalintuja hyvin 20-30-luvuillakin, mutta todella paljon heti sotien jälkeen. Ja se kaikkien aikojen huippu oli sitten ollut joskus 1952.

    Kettuja oli ollut 20-30-lukujen taitteessa erittäin vähän. Kettu olikin sitten 30-luvun lopulla ollut rauhoitettuna useita vuosia, josta olivat sitten seurauksena ne kaikkien aikojen lintuvuodet. Kun kettujen rauhoitus oli purettu, niin parhaat ketunmetsästäjät olivat saaneet jopa 50 kettua talvessa 50 neliökilometrin alalta. Tuosta ekologisen tasapainon järkyttämisestä seurasikin siitä vuoden 1952 huipusta lähtien jatkuva alamäki, joka entisestään syveni erikoistehostetun, 2001 aloitetun myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojen tappokampanjan myötä.

    Der Steppenwolf

    jees h-valta 15.4.2013, 20:59

    En minäkään ketun metsästystä tarpeellisena pidä ja olen kyllä raaskinut kieltää sen maillani. Mutta eniten kuitenkin ilahduttaa ilveksen maaston valloitus joka on tainnut kyllä tehdä selvää ketuistakin. Ilveksen jäljet ovat nyt jopa yleisempiä nähdä kuin ketun. Niin H-vallassa kuin P-Satakunnan tiluksillakin.
    Mutta pidän ne kuitenkin tasa-arvoisina luonnon eläiminä joita saa esiintyä luonnon itsensä määrittelemä kantataso.

    Timppa 16.4.2013, 08:54

    Siinä olen samaa mieltä Antonin kanssa, että vuoden 1952 paikkeilla lintukannat olivat hyvät. Minulla oli jo tuolloin oma haulikko ja kaikki vapaa-ajat kuluivat metsällä Eri asia sitten, että ne kannat saattoivat olla vielä paremmat 1930-luvulla, jolloin ammattimetsästys oli yleistä ja riistalintu normaali kauppatavara.

    Kettukanta pääsi kasvamaan sotavuosina. Niiden jälkeen oli muitakin kiireitä, joten pyynti taisi olla keskimäärin varsin vähäistä. Myös tiestön puuttuminen haittasi luonnollisestikin jahtia. Isä, joka oli intohimoinen ketunmetsästäjä sai kyllä talvessa parikymmentä ja minäkin joskus jonkin. Tapporahaa todella maksettiin ainakin silloin 1950-luvun alkupuolella. Muistaakseni pennusta puolet aikuisen tapporahasta.

    6 m3 6 m3 16.4.2013, 16:22

    Ketusta sai tapporahaa vielä 70-luvun alussa. Jopa pennuista.
    Kevättalvisin pesät paikallistettiin, odotettiin että pentue syntyy.
    Ja otettiin rahat pois, aivan luvallista touhua silloin.

    Ja tuostakin huolimatta kettukanta ei osoita taantumisen merkkejä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 16.4.2013, 20:02

    Menee nettiin ja lataa sieltä dokumentin nimeltään Riistakannat 2011 (PDF). Löytyy sivulta:

    http://www.rktl.fi/riista/riistavarat

    Huomaa että joillakin riistakeskusalueilla voidaan hyvinkin sanoa ketun taantuneen, toisilla taas ei.

    Huomaa myös että riistalajien kantojen vuosien väliset vaihtelut ovat suuret. Elinympäristöjen muutos on hidasta, samoin metsästyksen taso melko vakaa, joten vuosien väliset vaihtelut liittyvät säihin, ravinnon määrään sekä lajien sisäiseen ja väliseen dynamiikkaan.

    6 m3 6 m3 17.4.2013, 07:48

    En mie viiti. Paikallisia eroja on, ja tulee olemaan. 🙂

    Komppaan muuten Artoa tuossa kanalintumetsästyksessä.
    Lentoon ammunnassa tulee helposti haavakoita jotka jäävät metsään.
    Itsekin olen siirtynyt rihlakon käyttöön.
    Pistää harkitsemaan tarkasti, kun käytössä on vain yksi hauli- tai luotipatruuna.

    Entisaikaiset erämiehetkään eivät harjoittaneet lentoon ammuntaa.
    Silloin kun käytössä oli vaarin vanha Husovarna joka oli ”hyvä sortamaan
    Patruunoita ei ollut vara tuhlata, ammuttiin vain ”varmoihin paikkoihin”.

    Timppa 17.4.2013, 08:28

    Minäkin samaa mieltä, että huonot tai saalista himoitsevat ampujat tekevät paljon haavakoita. Paljonkohan esimerkiksi Metsähallituksen mailla ”pomppulintuja” ampuvat syyllistyvät tähän? Itse metsästän kuvilta, jolloin haavakkoja ei tule. (tosin en ole kyllä muutamaan vuoteen saanut saalistakaan)

    Isäni oli siis 1930-luvulla ammattimetsästäjä ja ampui suurimman osan lintusaaliistaan lennosta. Esimerkkinä 1.9.1936, jolloin hän käytti päiväkirjansa mukaan 22 lintuun 29 panosta. Tuollainen taito vaatii tietysti kyllä lähes ylimaallisia kykyjä. Eivät tosiaan entiset maalaismetsästäjät yleensä ampuneet lennosta, sillä se pitkäpiippuinen ”husky” ei tietysti lentoonammuntaan sovellu.

    6 m3 6 m3 17.4.2013, 11:11

    Niimpä.
    Itseasiassa kirjoitinkin siitä erämies ryhmästä joka haki jatketta ruokapöytään.
    Sekä niistä erämiehistä jotka ”oman toimensa ohella” harjoittivat linnunpyyntiä hankkiakseen välttämättömyystavaroita.
    silloin ei ollu varaa tuhlata epävarmoihin osumiin.

    Kuuluiko Timppa isäsi siihen pieneen ryhmään joka harjoitti metsästystä ”kokopäivätoimisena”? Vai oliko se hänelle pelkkä sivuelinkeino?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 21)
1 2 3