Energiapuun tulevaisuus

Eihän siinä, jos tekijä(kone) pärjää taksilla. Hyvähän se että joku niitä pahoja risukkoja tekee, ei niissä enää raivaussahallakaan pärjännyt. Kymmeniä motteja tavaraa maastossa, helvetillinen liikkua ja metsänomistajille kalliita teettä.

Ostotiloilla tuttu näky, ja niiden syntyyn ei ole pystynyt vaikuttamaan. Ja jos haluaa omasta tahdostaan energiaa kasvattaa päätehakkuun jälkeen, niin antaa mennä vaan.

Etäpalstan koivikon ensiharvennuksen esiraivaus 428€/ha alv.0%

Tuossa viime laskun taksa. Sopii miettiä mikä kannattaa ja mitä myy. Juu ja ostotila.

VMI 12 tuloksista ilmenee, että hoitamattomia taimikoita oli 800 000 ha. Metsäkeskuksen mukaan määrä on vähentynyt neljänneksellä. Vähentyminen on tapahtunut kahta kautta: osa taimikoista on kasvanut ohi taimikkovaiheen nuoriksi metsiksi, ilmeisesti näiksi ”keppihelveteiksi”, toisaalta energiapuulla on ollut hyvä kysyntä ja hinta. Siirtymä nuoriin metsiin on silmänlumetta. Tosiasiassa hoitamattomia on tällähetkellä varmaan yli miljoona hehtaaria. On turha haikailla, että olisi pitänyt tehdä ajoissa jotakin. Meidänkin kylällä pitäisi olla viinakauppa, mutta ei vain vielä ole. Mitä olen maakunnassa liikkunut, näitä keppihelvettejä on laitettu kuntoon, edes jonkinlaiseen, aikaisempaa enemmän. Kepeille on löytynyt ostaja ja myös tekijä. Hyvä niin. Ymmärrän konemiesten unelman ja motivaattorin: vain avohakkuuta, vain kesäkorjuukelpoisia tienvarsikuvioita, vain tasakokoista vähintään kiintomotin runkoja, korjattavan puuston lisäksi ei muuta mustikanvarpua kankeampaa tavaraa kohteella, isoja käsittelykuvioita, että mahdollisimman harvoin lavettihelvettiä. Haaveet olivat minulla aivan samat metsuriaikana. Eivät vain aina toteutuneet. Joutui hakkaamaan ojalinjoja ja harvennuksia myös keppihelvetissä. Motivaatiota ei kuitenkaan syönyt. Se vain lisääntyi, kun katsoi valmista jälkeä ja mietti kuinka löysinkään noin hienon puuston ryöneikön seasta.

Asian on juuri niin kuin Nuakka tuossa edellä kirjoittaa. Aivan sama pätee metsienkin hoidossa. Sahaa on nyittävä käyntiin huonommallakin ilmalla, raivattavat puut ovat kallellaan aina ojaan, tielle tai pellolle päin, istutettava maapohja on kivinen, kova, märkä, tai liian kuiva. Taimien laatu vaihtelee, siemenetkään eivät aina idä kunnolla, ja heinä ja vesaikko kasvaa nopeammin kuin pitäisi. Eri kokoiset nelijalkaiset käyvät pyytämättä ja yllättäen ruokailemassa taimet parempiin suihin. Sitkeät, sopeutuvaiset ja oikealla asenteella varustetut näissä hommissa pärjäävät, muut vaihtavat alaa.

Kannattaa pitää mielessä ,että kuljettajan motivaatiokin säilyy vain ,mikäli toimintaympäristö on kunnossa eikä hänen tarvitse paikkailla toisten tekemättömyyden seurauksia. Tämä käy kyllä ilmi pieniläpimittaisten kohteiden korjuujäljessäkin ( eniten huomautettavaa) ,vaikka sitä eivät muutamat halua tunnustaa. Pahinta kuitenkin on ,että loppuun asti kyrsiintynyt kuski vaihtaa alaa ja pakon sanelemana huonoja kohteita tekemään joutunut yksinyrittäjä tekee lopulta konkurssin. Isäntä osa on sen jälkeen  odottaa risujensa kasvamista taloudellisesti kannattavasti korjattavaan muotoon. Se ei tapahdu hetkessä eikä metsän kuntoa siinä tilanteessa voi enää kehua. Pahimmillaan odotellaan päätehakkuuseen asti kuusikosta hieskoivikoksi päätyneen metsän kohdalla. Hieskoivikon kasvatusohjehan on ,että sitä ei harvennetaan missään vaiheessa.