Energiapuun tulevaisuus

Vuosaaren biolämpölaitos Helsingissä on yksi valtakunnan suurimmista energiapuun käyttäjistä. Se tuottaa pelkästään kaukolämpöä peräti 260 megawatin teholla. Laitos valmistui vuoden 2022 lopussa korvaamaan Helsingissä kivihiilellä tuotettua kaukolämpöä. Laitos tarvitsee melkoiset määrät energiapuuta Etelä-Suomesta, ja tarvittaessa myös Ruotsista ja Baltiasta.

Tuosta linkistä voi hiukan suhteuttaa, kuinka paljon sitä bioenergiaa Suomessa oikein tuotetaankaan:

https://www.bioenergia.fi/wp-content/uploads/2024/10/Bioenergian-tuottajat-2024.pdf

Joukkokäsittelyominaisuus löytyi H5:stäkin. Ei vaan ollut käyttöä sen runsaan viiden vuoden aikana, jonka Ponssella uran loppuvaiheessa työskentelin. Lisäkäpälät  ja joukkokäsittely kuului myös Deeren kouravarustukseen. Sen käyttö loppui kun senään vuonna 2013, kun kantokäsittely tuli pakolliseksi myös harvennuksilla. Käyttö oli vain satunnaista siihenkin saakka. Varsinaiset energiapuusavotat tein keräävällä kaatopäällä (730/ Deere 1070 ja 870) . Koura päätyi sulattoon ,kun tarjolle tuotiin vain raivaussahakohteita. Laitteessa olisi ollut ainesta isompienkin puiden käsittelyyn , mutta niitä vain ei tullut tarjolle, vaikka niitä oli runsaasti olemassa passiivisten metsänomistajien jäljiltä. Passiiviset eivät valitettavasti aktivoituneet  myymään ja tarttumaan hyvään tarjoukseen saada metsä edes jonkinlaiseen kuntoon.

Deere alkoi kehitellä toiveideni mukaan riittävän järeää kaatopäätä ,jolla pystyi käsittelemään läpimitaltaan 30- senttisiä runkoja. Toinen vaihtoehto oli pienempi 25 -sentin maksimikatkaisuun pystyvä laite.

Jossakin päin oli keräävän kaatopään tarkoitus ymmärretty täysin väärin ,jonka seurauksena kaikki läpimitaltaan yli 4-senttiset risut maksimiläpimittaan 13cm oli keräiltävä talteen kemeraehtojen mukasisesti. Vähänkin laskutaitoa omaava ymmärtää ,että tuo kuvio ei kannata millään. Markkinarako muodostui liian kapeaksi. Keräävä kaatopään ominaisuudet olivat parhaillaan vasta yli läpimitaltaan 10-senttisten runkojen käsittelyssä jolloin tuotoskin muodostuisi  siedettäväksi. Laitteella ei kuitenkaan pystynyt puita karsimaan ja se laimensi yhtiöiden kiinnostusta koko menetelmään.

Puun koolla ei ole väliä ,jos toimitaan tuntiveloituksella. Näin tehtiin ensimmäinen vuosi ja oletettiin ,että markkinat ratkaisevat ,millaista puuta käsitellään. Homma meni lopullisesti viikselleen ,kun urakka ja kilokauppa astuivat kuvioihin mukaan. Viiden litran riukuja on ladottava aika monta mottiin. Kun tunnissa pitäisi kerätä 10 mottia puuta kasalle, törmätään jo mahdottomaan yhtälöön. Viiden litran raippoja olisi pitänyt kerätä 2000 kappaletta tunnissa!

Joukkokäsittelykään ei tee autuaaksi eikä ole ilmaista. Hintaa tulee väkisinkin ,jos saman kuutiosisällön saamiseksi on hakattava tuplamäärä runkoja. Näin on tehtävä ,mikäli männyt raivataan 3000 rungon hehtaaritiheyteen 2000 rungon asemasta. Jälkikin on rujoa, kun poistetaan enskassa 2/3 osaa runkoluvusta. Mitä järkeä on kasvattaa ylimääräisiä runkoja tilaa ja ravinteita viemässä. Taloudellisin vaihtoehto kaikkien osapuolien kannalta on harventaa taimikot alle 2000 rungon tiheyksiin ja näin menetellen kasvattaa ne kuutiot puihin, jolla kaikissa vaiheissa löytyy menekkiä eikä metsä välttämättä mene pilalle hakkuun viivästyessä muutamalla vuodella.

Jep jep.

Muistan kyllä kun männyn enskasta sai kovalla tinkaamisella sen 11€ motti+alv.

Seuraavaksi tulikin sitten joku enskojen veroetu ja hinnat laski heti. No eipä tarvinnut puuta myydä.

Onneksi nuo ajat on ohi…

Kerro tuo sama niille ,joiden hakkuut ovat estyneet tai viivästyneet sen takia ,että puusto ei ole järeytynyt korjuun kannalta riittävästi ,mutta puiden latvus on vaarassa supistua liikaa. Jos energiapuuvaihtoehtoa ei ole , ongelma realisoituu useimpien kohdalla.

Taimikoita tuskin  kannattaa kasvattaa liian tiheinä tai jättää vaille huolenpitoa hirvien tai energiapuun tarpeen vuoksi.

Näkyi muuten neljä vuotta sitten viimeiseksi avohakkuukseni jääneellä uudistusalalla metsurin tekevän varhaisperkausta jo täyttä häkää. Lehtipuuvesakko sai katkaisuhoitoa ennen, kun se ehtii hidastaa mäntyjen kehitystä . Taimet kasvavat ”talon tavan” mukaan aivan normaalissa suositustiheydessä  alueella ,jossa voi bongata hirviä ympäri vuoden. Hirvi ei siis aiheuta poikkeustoimia( toimettomuutta). Taimikko varttuu varmasti kelpo metsäksi samalla tavalla, kun lähitienoon vastaavalla tavalla hoidetut ovat kehittyneet tähänkin asti. Kun ”kattaus” on niukka ,hirvet tekevät korkeintaan vain läpimarssin tuossakin taimikossa.

Visa kehottaa aivan oikein noudattamaan kasvatussuosituksia. Taimikot kannattaa hoitaa kuitenkin silloin ,kun ne hoitoa tarvitsevat. On viisasta pitää mielessä sekin ,että tukikelpoisuuden saavuttaminen ei välttämättä ole se oikea hetki. Se on monesti jo vuosi tai pari ennen sitä eikä uusintakäsittelyn ajankohtaa kannata venyttää viiteen vuoteen. Tahtia kannattaa tiivistää , jotta toimenpiteestä saadaan täysi hyöty taimikon kannalta ja selvitään vähemmällä työllä. Työmäärä ja kustannukset kasvavat vähintään 10% vuodessa työn viivästyessä . Samalla syntyy jo kasvutappioitakin. Raivauskin on mielekästä ,kun jälkeä syntyy eikä ole tarvetta lähteä ihan joka kelissä metsään rymyämään. Viimeksi mainitulla tavalla käy helposti niille , joilla on tapana odotella joka asiassa viimeistä eräpäivää tai hetkeä, jolloin pääsee varmasti toteuttamaan hankkeen tukien siivittämänä.